Göran Schildt: Aurinkolaiva

Daphne Nag el Bitoihassa

Göran Schildtin Toivematka sai tarttumaan seuraavaan tekijän purjehduskuvaukseen Aurinkolaivaan (Helsinki 1957). Kirjailija kuvaa purjehdusmatkaa vaimonsa Monan kanssa Niilin katarakteille saakka vuosina 1954-1955. Heillä on matkassa myös Idris-niminen nuubialainen, joka toimi tulkkina ja luotsina. Matkan aikana Schildtien Daphnella kävivät vieraisilla mm. Maire Gullichsen ja Alvar Aalto. Schildt kirjoitti myöhemmin kolmiosaisen Aallon elämänkerran. Aurinkolaivasta on postannut myös Roskanpoimija.

Tämä kirja kuuluu matkakirjojen valioihin, teksti on sujuvaa ja henki liikkuu laajasti yhteiskunnan, maantieteen ja taiteen piireissä. Jos haluaa tutustua Egyptin päänähtävyyksiin, käy tämä kirja edelleen hyvänä ja syvällisenä oppaana osaksi siksi, että kirjoittaja oli taidehistorioitsija, kirjailija ja muutenkin sivistynyt henkilö.

Itse pidin kuitenkin eniten Niilin, sen rantojen, kylien ja kaupunkien kuvauksista. Tekijä on liittänyt mukaan myös tarkat kartat Niilin vesistöstä ja Daphnen purjehdusreiteistä. Niili oli kuvausten perusteella hankalasti purjehdittava joki johtuen joen mataluudesta ja vaeltelevista hiekkasärkistä. Särkät aiheuttavat monenlaista draamaa purjehtijoille, mutta aina tuntuu Schildteillä olleen onnea matkassa (ja rahaa matkakassassa). Purjehtimista helpotti se, että tuuli käy Niilillä miltei aina pohjoisesta etelään. Niilin deltasta pääsee Niilille kolmea reittiä: Rosettan, Damiettan tai Port Saidin kautta. Purjehtijat valitsivat menoreitikseen Rosettan ja he palasivat noin vuoden kuluttua Suezin kanavan kautta Port Saidiin, jossa heidän purjeveneensä lastattiin laivaan, vietäväksi Italiaan huolettavaksi.  

Retken onnistumiseen vaikutti huomattavasti se, että he jokaisessa majapaikassaan ottivat yhteyttä paikallisiin poliisipäälliköihin, mamoureihin, jotka siloittivat heidän tietään, esittelivät nähtävyyksiä ja seurustelivat matkalaisten kanssa. Kirjan perusteella kaikissa Egyptin kaupungeissa oli varsin paljon suht´ joutilasta ja osin varsin varakasta virkamieskuntaa, joka mielellään seurusteli vieraiden kanssa, usein myös sujuvasti englanniksi tai ranskaksi. Schildtien matkasta oli kirjoitettu myös Egyptin lehdissä, joten he olivat myös jonkinlaisia julkkiksia. Toisaalta tavallinen kansa oli loputtoman köyhää. Koko matkan aikana heillä oli ainostaan yksi todella ikävä välikohtaus paikallisten kanssa Ismailian kanavassa, jossa paikalliset alkoivat kivittää purjehtijoita satamassa.

Tässä hieman alkumatkan tunnelmaa: "Rosetta hävisi mutkan taakse ja purjehdimme viheriöivien, hyvin viljeltyjen rantojen välitse. Siellä täällä oli autiomaan hiekkaa tunkeutunut lännestä, ottanut jonkin palmuryhmän tai yksinäisen erakonhaudan kuolettavaan syleilyynsä ja valutti nyt keltaisia kinoksiaan veteen saakka." Niilillä lipuvat aiasat, vesirattaiden taukoamaton kitinä ja jatkuva auringonpaiste välittyvät elävinä kuvina lukijalle ja tarjoavat mukavaa nojatuolimatkaa. Kirjailija kuvaa Nasserin ajan Egyptiä, joka oli monella tapaa murroksessa. Yhteiskunta oli samanaikaisesti moderni ja muinainen. Tämä jännite heijastuu matkan moneen kokemukseen. Olen aikaisemmin kertonut Niilin matkailusta postauksessa Outsiderin mukana Egyptissä. 

Göran Schildt: Toivematka

Daphne Välimerellä

Göran Schildtin Toivematka kuvaa Schildtin pariskunnan purjehdusta Tukholmasta Välimerelle Rapalloon vuonna 1948. Reitti oli varsin erikoinen: aluksi purjehdittiin Ruotsin läpi Götan kanavaa pitkin, sitten Pohjanmeren poikki Seinelle, jolla matka kulki Saônelle ja lopuksi Rhônea alas Välimerelle. Kirja oli aikanaan hyvin suosittu ja se käännettiin usealle kielelle. Suomeksi teoksen käänsi Lauri Hirvensalo. 

Toivematka on ollut vuosikaudet hyllyssäni odottaen oikeaa lukuhetkeä. Lukukokemus oli nyt siksi vaikuttava, että täytyy myös lukea Odysseuksen vanavedessä ja Matka Niilillä. Teos on tullut aikoinaan kaukokaipuun tarpeeseen: vapaasti merillä ja joilla purjehtiva pariskunta edusti varmasti monellekin lukijalle unelmien täyttymystä. Kirjassa avautuu myös kahden ihmisen kaunis mikrokosmos. Näistä elementeistä Schildt on luonut viehättävän kertomuksen, joka edelleenkin kestää lukemisen. 

Kirja kuvaa kolmenlaista matkantekoa: kanava-, avomeri- ja jokipurjehdusta. Tekijä kuvaa elävästi Ruotsin ja Ranskan kanavien elämää. Joka sululla piti neuvotella slussivahtien kanssa, jolloin syntyi monenlaista dynamiikkaa ja huumoria. Matkanteko kanavilla oli myös leppoista, koska ei voinut edetä kovin nopeasti. Matkaajat pitivät pitkiä taukoja mm. Pariisissa, jossa he tapailivat ystäviään ja tutustuivat kaupungin kulttuuriin. Matkaseuralaisena heillä oli osan matkaa mm. Georg Henrik von Wright. 

Myrskyjä ja seikkailua jouduttiin kokemaan Pohjanmerellä, Loiren suulla ja Genovan lahdella. Schildt kuvaa tarkkaan näitä purjehduskokemuksia aina sitä myöten, minkälaisia purjeita reivattiin ylös ja minkälaisia alas. Mielenkiintoinen on Loiren mascaret-ilmiö: vuoroveden vaikutuksesta joki vaihtaa suuntaa määräajoin, synnyttäen samalla isot aallot. Tässä filmi ilmiöstä:

Yllättävää on kuinka monipuolista sosiaalista elämää pariskunta veneessään viettää: miltei satamassa kuin satamassa löytyy tuttavia, tai he tutustuvat pikaisesti paikallisiin ihmisiin. Tuttavuuksien sosiaalinen kirjo on myös laaja. Yksi kirjan hauskoista kertomuksista on tutustuminen Borea d´Olmon herttuaperheeseen San Remossa. Perheen pojat kuljeskelevat satamassa ja uteliasuuttaan pyytävät Schildit kotiinsa iltaa viettämään. Arvokas aatelisperhe huvitteli syömällä korppuja, juomalla mehua ja leikkimällä seuraleikkejä aamuyölle saakka. Yleensäkin kirjasta saa kuvan, että ihmisten ilonpito oli tuolloin lapsenomaista ja yksinkertaista: tartuttiin siihen hetkeen mikä oli, ja otettiin siitä ilo irti.

Schildtin kirja houkuttelee lukijan tutustumaan Ranskan luontoon ja kulttuuriin. Taidehistorioitsijana Schildt kuvailee mielenkiintoisesti ja syvällisesti matkan nähtävyyksiä. Välillä hän myös ryhtyy kulttuurifilosofiksi. Myös vesistöjen ominaispiirteet tulevat lukijalle tutuiksi. Loirella purjehtiminen oli aluksi vaativaa vuoroveden tähden, mutta muuttui leppoisaksi retkeilyksi Pariisin jälkeen. Rhônella purjehtiminen oli taas vauhdikasta, koska suuri virta kuljetti alusta noin 40 kilometrin tuntivauhtia. Purjehdusta varten piti palkata jopa oma luotsi. Välimeri tarjosi taas tuulta ja tyventä, kunnes Daphne laitettiin Lavagnassa Italiassa telakalle seuraavan vuoden matkaa varten. 

Kysyin joskus mielessäni, että millä rahoilla tämä matka tehtiin, koska koskaan ei tuntunut olevan puutetta mistään, ja seuraavana kesänä jatkettiin matkaa kohti Kreikkaa. Finansseihin ei myöskään tekijä koskaan kirjassaan puutu: rahaa on tai sitten ei, eikä siitä muutenkaan sovi puhua. Toivematka on hieno, vanhanaikainen matkakirja slow travel -hengessä. Erinomaisen kuvan Ranskan jokilaaksojen kulttuurista antaa myös Armas J. Pullan teos Neljä virtaa. Varaa lukupöydälle lasillinen kuivaa sherryä!

Purjehdusta Canal de Bourgognella