Outsiderin mukana Egyptissä

Outsider purjehti Nimulesta Kakaan

Vanhemmalle lukijalle on Outsider käsite. Lapsuudesta muistan perheeni asettuneen hartaudella radion ääreen kuuntelemaan Pekka Lipposen seikkailuja. Atoroxeja, Karma- ja Horna-sarjoja en ole lukenut, mutta ehkäpä joku tätä postausta lukeva harrastaa tuota genreä enemmänkin. Outsider on varsin sujuvakynäinen kertoja, jonka matkakirjoja lukee mielellään. Egypti-kirjassaan hän kuvaa matkaa Kairosta Niiliä pitkin Etelä-Sudaniin ja takaisin. 

Olen jo vuosikymmeniä harrastanut vanhoja suomalaisia matkakirjoja. Niiden hurma kätkeytyy matkailukokemuksen neitseellisyyteen: useat kirjoittajat ovat ensimmäistä kertaa matkalla kuvaamaansa kohteeseen. Vanhahtava kieli, antiikkiset käytöstavat ja asenteet ovat myös viihdyttävää luettavaa, tämä koskee myös tätä kirjaa Outsiderin mukana Egyptissä (Helsinki 1954). En ole Egyptissä käynyt, mutta tämä 1950-luvulla kuvattu maa tuntuu varsin arkaaiselta ja villiltä. En usko, että tällaista Egyptiä enää on olemassa.

Näissä vanhoissa matkakertomuksissa ollaan kohteessa aina kuukausitolkulla. Luultavasti elinkustannukset (ja vaatimustaso) ovat olleet alhaisemmat kuin nykyään. Työvoima on oletettavasti ollut puoli-ilmaista, joten matkailijat ovat voineet nauttia monenlaisia halpoja palveluita. Tämä aika on ohi. 

Outsider kuvaa Kairoa varsin laajasti ja mielenkiintoisesti. Hän osuu Egyptiin myös silloin, kun Faruk on syösty vallasta, ja hän pääsee ihmettelemään tämän valtiaan luksuriöösiä elämäntyyliä (mm. Farukilla oli 1050 solmiota, kun itse yllän vain noin viiteenkymmeneen).  Outsider on rohkea matkailija: hän heittäytyy juttusille kaikkien kanssa ja lähtee seikkailemaan pahemmin miettimättä kenen kanssa seikkailee. Tästä syntyy jännitystä, josta lukija nojatuolissaan saa nauttia. Varsin seikkaperäisesti ja asiantuntevasti hän kuvaa mm. Israelin orjuutta Gosenin maakunnassa.

Seuraavaksi Outsider matkustaa Luxoriin. Tunnelmiaan hän kuvaa seuraavasti: "Huone oli hiostavan kuuma. Viereltäni kuului yösääskien verenhimoinen laulu. Valkoiseen hyönteisverkkoon kuvastui palmun lehvien varjo ja minareetin neulamainen huippu. Kaupungista oli jo kaikki melu aikoja sitten vaimennut, mutta kuin jättiläisurkujen soittona kantautui Niilin rannoilta sakije-vesipyörien narina..." Varsin mielenkiintoisesti ja informatiivisesti hän kuvailee retkiään öisillä Luxorin raunioilla. 

Paikalliset oppaat ja kauppiaat ovat toinen toistaan kavalampia konnia, joiden elämän pääsisältö on turistien vedättäminen. Mikään sopimus ei pidä, ja matkustajan hädänalaista tilaa käytetään sumeilematta hyväksi. Oppaiden kulttuurituntemus on myös heikonlainen. 

Arabit ja neekerit edustavat luonnonläheisempää ihmistyyppiä: "Näin neekerien teurastavan mukanaan tuomansa karitsan, hörppivän veren lämpimiltään ja nylkevän eläimen toisten matkustajien seistessä ympärillä seuraamassa toimitusta. Irroitettuaan nahan ja sisälmykset, neekeri pujotti ruhon rautavartaaseen ja alkoi käristää sitä hiilipadan päällä. Palaneen lihan käry tuntui voimakkaansa ja paistinkääntäjä viritti haikean laulun." Näissä tunnelmissa jatkui matka leppoisasti Niilin laivalla. Valkoinen väki matkusti ensimmäisessä luokassa, muut ponttoonin päällä laivan sivustalla.

Varsin värikkäästi on myös kuvattu junamatka halki aavikon Sudanin Khartumiin: vihertävät hyönteispilvet ahdistelevat matkustajia, katalat hietakirput tunkeutuvat kynsien alle, hyttien syöpäläislaumoja ruiskutetaan flitillä useaan otteeseen matkan aikana, juomavesi loppuu junasta, jonka jälkeen tarjotaan vain viiniä juotavaksi... Lopulta matka päätyy Khartumiin, kullan, norsunluun ja orjien kaupunkiin. Kaupungista saa varsin värikkään kuvan. Englantilaisten siirtomaaherrojen elämäntyyli näkyy kaupungin edustuspaikoilla, laitakaupungilla on sitten pieniä pyöreitä savimajoja, joissa Outsider yrittää jopa yhden kerran yöpyä, mutta joutuu pakenemaan yöhön syöpäläisiä ja alkuasukkaiden villejä tapoja.  

Outsider poikkeaa myös krokotiilinmetsästyksellä, kuutamomarkkinoilla, orjakauppiaan luona ja tutustuu neekerivälskärin hoitomenetelmiin. Kaikki jutut ovat kuin satukirjasta, mutta luultavimmin ne ovat totta. Erityisen kauniisti Outsider kuvaa Niilin luontoa ja kulttuuria purjehdusmatkalla venemiehensä Abu Hamidin kanssa.

Outsiderin kirja on viihdyttävä ja tavallaan myös valistava. Teos on kirjoitettu aikana, jolloin matkailu oli verkkaista ja viipyilevää, ja tämä heijastuu myös kerrontaan. Sekä Egyptissä että Sudanissa saattoi vielä viettää siirtomaaherran elämää: siihen oli olemassa tarvittavat puitteet. Outsider on kotonaan sekä tässä sammuvassa maailmassa että myös alkuasukkaiden parissa.