keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sotaisaa Tukholmaa: Armémuseum

Ruotsalainen sotisopa vm. 1940
Rauhanomaisesta Ruotsin kansasta, tuosta maailman omastatunnosta, ei hevin tule sotaisia mielikuvia. Huhtikuinen työmatka vei Tukholmaan, missä luppoajalla kävin katsomassa Armémuseumia. Museo tarjoaa paljon mielenkiintoista nähtävää ja ajattelun aihetta. Suomalaiselle kävijälle löytyy myös kaikenlaista, esim. 1939-1945 kaatuneitten ruotsalaisten vapaaehtoisten kunniataulu, jossa lukee, että he uhrasivat henkensä "pohjolan vapauden ja Ruotsin kunnian tähden". Hieno on myös leijonalippu Mannerheimin päämajasta kansalaissodan ajalta. 

Ruotsalaisten omatunto on herkkä (ainakin näyttelyn rakentajien), koska laajasti kuvataan ruotsalaista fasismia ja antisemitismiä II maailmansodan aikana. Kansankodissakin on pesänlikaajia. Ruotsalaiset ovat myös joutuneet kokemaan puutetta: siitä esimerkkinä vitriiniin laitetut puukengät ja kahvinkorvikkeet. Liikuttava oli myös näytteille pantu pommin sirpale, sen ainoan pommin, jonka venäläiset vahingossa tiputtivat Tukholmaan sodan aikana. 


Vidkun Quislingin päähine, taustalla "Enigma"
Jos haluat nähdä Vidkun Quislingin päähineen tai Enigman, löydät ne Armémuseumista. Siellä on myös G-kirjoitin 52-C, joka pystyi tuottamaan triljoona erilaista salakirjoituskombinaatiota. Tosin ruotsalainen matemaatikko Arne Beurling mursi koodin kahdessa viikossa. Museosta löytyy myös aito Enigma, jonka salaisuudet Alan Turing selvitti sodan aikana. Kaikki tämä militaria on mitä mielenkiintoisinta, varsinkin nämä matemaatikkojen taistelut natsien juonia vastaan. 

Kaunis ruotsin sana on raketavfyrningsanordning eli saksalaiset Stalinin urut mallia Henschel HS297. Laite on hyvin modernin ja tehokkaan näköinen, erityisen kauniisti kaartuu plexinen suojalasi ampujan pään yläpuolella. Saksalainen huumori on myös kukassaan: käyttäjät nimittivät tätä helvetinkonetta nimellä Föhn Gerät. Taisi olla kuumat paikat vanjalla ja fritzinkin tukka pöllähti kun 35 rakettia lähti toimittamaan tuhojaan.
"Föhn Gerät"

Museossa oli myös ajankohtainen näyttely Rysskräck, jossa oli sellaisia mukavia aiheita kuin Ryssen kommer! ja Ryssen - vän och fiende. Tällaista informaatioita voisi olla myös meilllä Suomessa. 



Museon pihalla oli rivissä sotasaalistykkejä, myös museon sisällä oli sotasaalisosasto. Kerran tämä suurvalta riehui kaikkialla Euroopassa, nyt on onneksemme meno rauhallisempaa. 

Ruotsalaisuus kulminoituu herkimmässä muodossaan Sturekatten-kahvilassa Riddargatanilla, vain kivenheiton päässä Armémuseumista. Viehättävässä 1600-luvun talossa löytyy toisesta kerroksesta vanhoilla ja kuluneilla tyylihuonekaluilla sisustettu kahvila, jonka kakkuvitriinissä on kymmenittäin eri sorttia olevia leivoksia. Aurea prima sata est...Vahvaa mokkaa saa kaataa kuppiinsa tarpeen mukaan ja ympärillä kuuluu hillitty puheensorina. Otin Budapestin, mutta täytyy myöntää, että Ekbergin versio on parempi. 

Lepohetki Sturekattenissa 


2 kommenttia:

  1. Armémuseum on kyllä kiva kun siellä kävin, pidin myös siitä että siellä oli kuvattu varsin näkyvästi ja kouriintuntuvasti kaikki ne vähemmän herooiset tavat joilla sotilaita kuoli: nälkä, taudit, pakkanen jne. Omatunto oli tosiaan hyvin vahvasti mukana näyttelyissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästikin näyttelyssä oli pedagoginen ja sodanvastainen ote. Esim. taistelunuija I maailmansodan ajalta oli aika järkyttävä esine. Aika ei valitettavasti riittänyt kaiken koluamiseen, mutta kaikenlaista mielenkiintoista näki, mm. ruotsalaisten atomipommin aihion 1950-luvulta.

      Poista