Suomalaisia koteja

Suomessa julkaistiin 1940-1950 luvuilla monikielisiä (suomi/englanti/ranska) kuvakirjoja, joissa kuvailtiin maamme aineellista kulttuuria, esim. Pirkka Saivon Modern Finland. Myös suomalaisia koteja tai kotikirjastoja esiteltiin. Teosten tavoitteena lienee ollut esittää Suomi edistyksellisenä ja hyvinvoivana demokratiana, jota koko kansa rakentaa parhaan kykynsä mukaan. Kirjojen kuvia katsellessa soi korvissa Alla marcia, päivä paistaa, tehtaan piiput höyryävät ja kansa raivaa yksin tuumin tietä kohti parempaa tulevaisuutta.

Viime kesän alekorin löytöjä oli Ella Grönroosin kokoama ja Fred Runebergin kuvittama Suomalaisia koteja, Hem in Finland, Homes in Finland vuodelta 1950. Kirjasta on otettu kaikkiaan kolme painosta, joten se lienee puhutellut monia ihmisiä ja on ehkä antanut myös sisutusideoita niitä tarvitseville. Kirjassa on kuvia 380 suomalaisesta olohuoneesta, ja ohessa kodin omistajien lyhyet esitykset siitä, mitä koti heille merkitsee. Teos on hyvin liikuttava: kaikki kuvatut kodit olivat siistejä ja hyvällä maulla sisustettuja riippumatta siitä, oliko omistaja varakas vai ei. Esitellessään kotikulttuurinsa tärkeimpiä asioita ei kukaan, ei edes rikkain valitun taiteen ja antiikkiesineiden keskellä elävä ilmaissut kiintymystä aineelliseen, vaan ennen kaikkea henkiseen, mikä ennen muuta muodostaa kotielämän keskiön. Jos joku viittaa omistamiinsa esineisiin, niiden tehtävänä on heijastaa menneiden polvien kotikulttuuria. Kodistaan kertovat Alma ja Lauri Parviainen seuraavaan tapaan:

Onnen kaipuu ja etsintä on synnyttänyt kotimme, joka samalla on ollut suuren Opettajan ja Mestarin kouluhuone meitä varten. Silmämme on avattu näkemään, että onnemme ei olekaan ottamista ja nauttimista, vaan antamista ja palvelemista, joka käsittää ei vain oman perheen, vaan myös lähimmäisemme.

Siten on kotimme kaikessa vajavaisuudessaankin palanen taivasta maan päällä ja panee kuvittelemaan Isän kodin täydellistä autuutta ja kirkkautta kerran iäisyydessä.

Kirjassa on kuvattu työläis-, maalais-, sivistyneistö- ja suurporvariskoteja, kaikki näyttivät lajilleen ominaisilta, mutta se mikä erilaisia koteja yhdisti, oli näkemys kodin tehtävästä: koti nähdään yhteiskunnan perustana. Jos kodit ovat onnellisia, niin silloin on myös yhteiskunta onnellinen. Koti on yhteiskunta mikrokosmoksen muodossa. Koti voi olla myös muisto sodan tuhoamasta entisestä kodista tai menetetystä puolisosta. 

Kaarin Annan ja Akseli Saaren koti

Kun on kova pakkanen, on kotimme erikoisen hyvä. Hauskaa on, mutta myöskin ikävää muuttaa aina uuteen paikkaan, kun poroilta loppuu ruoka. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, vaikka kota välillä tuntuu vähän ahtaalta. Kuitenkin meille koti ja lapset ovat erikoisen rakkaita, emmekä haluaisi vaihtaa kotiamme toiseen.

Kaarina ja Risto Knaapin koti

Kotimme merkitsee jatkuvuuden ylläpitoa sukupolvien työn saavutusten pohjalla. Osan siitä muodostaa vanhan kunnioittaminen kodissakin, varsinkin sen esiintyessä viihtyisän rauhallisena vastakohtana nykyajan kiirentäyteiselle elämäntyylille.

Elsa Enäjärven ja Martti Haavion koti

Koti on meille paras paikka maailmassa. Siellä ovat meille ylen rakkaat lapset. Koti on myös paras työpaikka. Suurin nautinto ja hienoin ylellisyys on kotona vietetty ilta.

Maire Halavan ja Juho Hämäläisen koti

Kodin tulisi olla ihanteista rikas, korkeahenkinen keskus, joka muodostaisi rakentavan ja kannustavan tukikohdan jokapäiväiselle työllemme ja joka tarjoaisi lapsillemme edellytykset kasvaa rehellisiksi ja kunnollisiksi kansalaisiksi. 

Kaikki kirjassa esitetyt kodit on jo purettu ja niiden omistajat menneet manan majoille. Kuitenkin kodit ovat tehneet päätehtävänsä olemalla levon, kasvun ja yhteyden paikkoina. Olisi mukavaa, jos joku tekisi vastaavan kirjan nykypäivän suomalaisista kodeista.