Peegee hydatoon: Me käymme joulun viettohon

lauantai 4. tammikuuta 2014

Me käymme joulun viettohon

Italialainen seimi Tuomiokirkon kryptassa

Onko ihanampaa kuin joulun aika? Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat, etteivät ole jouluihmisiä. Minusta he ovat köyhiä ihmisiä. Haluaisin olla koko vuoden jouluihminen. Joulussa on kaikkea runsaasti, ainetta ja henkeä. Minua liikuttaa yhtä paljon sekä jouluevankeliumi että lanttulaatikko. Ajatelkaa: yksi aika vuodessa, jolloin ihan kaikki tavalla tai toisella etsivät jotain pysyvää ja kaunista elämäänsä ja yksi aika vuodessa, jolloin ruokakulttuurimme muuttuu muutaman päivän ajaksi aivan toisenlaiseksi.

Tämän vuoden joulunvietto alkoi seiminäyttelystä Tuomiokirkon kryptassa. Näyttelyyn oli koottu seimiä, presepe, pääasiassa Etelä-Italiasta. Ei voinut kuin ihmetellä seimihahmojen eloisuutta ja kaiken kuvatun elämänläheisyyttä. Jeesus-lapsen lisäksi oli seimen viereen tuotu juusto- ja makkarakuormia. Koko elämän kirjo, ja nimenomaan italialaisen elämän kirjo avautui katsojan eteen. Olipa paavinkirkon touhuista mitä mieltä tahansa, ovat kansanomaisen spiritualiteetin ilmenemismuodot etelän katolisissa maissa koskettavia.

Arjen teologiaa Italiasta

Seiminäyttelystä menin suoraan Uspenskin katedraaliin Lumen valon Mysterium-konserttiin. En ole kuorolaulannan ystävä, mutta tämän kokemuksen jälkeen pitää harkita asiaa uudelleen. Ryhmä vei todellakin kuulijansa mysteerion äärelle. Kaikki musiikki on klassista joulumusiikkia, latinaksi, saksaksi ja suomeksi. Kuulijat tiesivät mitä olivat tulleet etsimään, siksi intensiivinen oli tunnelma koko konsertin ajan. Mikko Sidoroffin Pyhän yön aikana alkoi moni mieskin kaivella nenäliinaa takintaskusta.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta-
maa, taivas kiitosta soi.

Kunpa vielä tulisi se aika, jolloin kirkkokonsertissa ei taputettaisi, vaan kaikki saisivat hiljaa poistua tutkistellen kuultua sydämissään.

Joululaulut ovat ihan oma lukunsa joulunvietossa. Virsikirjan suosikkini on Enkeli taivaan lisäksi Kas yöllä paimenille, jota lauletaan valitettavan vähän kirkoissa. Taas kaikki kauniit muistot on suomalaista joulua puhtaimmillaan elegisessä vakavuudessaan, eikä joulu tule kunnolla, jos ei saa kuulla Heino Kasken Mökit nukkuu lumiset. Kaikki kristityt maat ovat kehittäneet hienon joulumusiikin perinteen. Tänä jouluna olen kuunnellut erityisesti määriläistä ja englantilaista joulumusiikkia. Sen sijaan petteripunakuonot saisivat hävitä mustaan aukkoon koskaan sieltä palaamatta.

Lumen valon konserttiohjelmaa

Helsingin piispa lohdutteli joulukiireissä olevia armonsanalla, ettei kaikkea tarvitse jaksaa ja keskeneräisyys tulee hyväksyä. Ihan kiva niin, mutta eikö meidät ole tehty tänne kulumaan ja tekemään asioita, kuten esim. valmistelemaan joulua? Eikö otsan pitänyt olla hiessä? Juhla ei tule valmistelematta. Joulun valmistelu on mukavaa puuhaa, koska siinä rakentaa juhlaa itselleen ja toisille. Onko parempi maata sottaisessa kodissa valmispitsaa syöden, kaljaa juoden ja Sikaa kuunnellen? Ei ole, jos et arvannut vastausta!

Jokainen koti luo oman joulukulttuurinsa ja se on hieno asia. Minulle luovuttamattomia jouluperinteitä ovat kirkko, lahjat, tortut ja lanttulaatikko. Tänä vuonna kävimme joulukirkossa hyvinvoivien ihmisten kaupunginosassa. Kirkko oli täynnä kansaa, joka ihan selvästi odotti saavansa jotain kättä pidempää jouluun. Pastori oli hyvä supliikkimies, puhui ilman paperia, loruili perheestään ja kanttorista, mutta joulua sivuttiin kovin kevyesti. Toimitus kesti puoli tuntia, ja tuli sellainen olo, että enemmänkin olisi voitu antaa ihmisille, jotka ehkä yhden ainoan kerran vuodessa tulivat kirkkoon. Ihmisten teologista ymmärrystä ja jumalaikävää ei pappien sovi aliarvioida. Tärkeintä ei ole se, että on kivaa. Kiva voi olla oheistuote, muttei kuitenkaan kaiken keskiö. Olisi edes veisattu enemmän! Ensi vuonna taidan hakeutua Luther-säätiön joulukirkkoon.

Sitten syvempää teologiaa eli lanttulaatikkoa. Syömme tätä Suomi-gourmetin huippusaavutusta vain joulusta loppiaiseen. Tuhansin kielin oi jos voisin lanttulaatikkoa ylistää, niin hyvää se on! Ota siis kaksi kiloa lanttuja, kuori ne ja leikkaa isoiksi palasiksi ja keitä laakerinlehdellä ja suolalla maustetussa vedessä kypsäksi. Kaada liika vesi pois, ota laakerinlehtikin pois ja survo lantut muusiksi. Lisää pari desiä korppujauhoja, muskottia, pomeranssia ja inkivääriä makusi mukaan ja sitten vielä joukkoon suolaa, siirappia ja kermaa. Tarkista maku ja laita seos voideltuun vuokaan. Pinnalle veitsellä vielä klassinen suomukuvio, ja sen päälle korppujauhoja ja tanakasti voita. Paista kypsäksi 180 asteessa. Nauti laatikko kinkun tai kalkkunan liemeen tehdyn, kermalla, pihlajanmarjahyytelöllä ja konjakilla maustetun kastikkeen kera. Saamme jo maan päällä aavistuksia taivaan ilosta! Hyvää joulumieltä aina Nuutinpäivään saakka!