Clausewitz on poikaa

Clausewitz-painos vuodelta 1943

Hankin mökille moottorisahan ja sahasin kaksi mottia polttopuita, korjasin vuotavan vesijohdon ja perkasin katiskaan menneen hauen (tosin rikoin kokemattomuuttani sen sapen): tästä kaikesta tuli siksi miehekäs olo, että ajattelin paikata blogini miehisyysvajetta postaamalla Carl von Clausewitzista, tämä fontti tukekoon tätä preussilaista asennetta. Preussilainen täytyy tässä yhteydessä ymmärtää positiivisena käsitteenä: Saksa on ollut suurimmillaan (ja kauheimmillaan) juuri Preussissa. Hienon johdannon preussilaiseen kulttuuriin saa Streidt-Feierabendin teoksesta Preussen.Kunst und Architektur (Könemann). Sen luettuaan ei jaksa enää pilailla preussilaisuuden kustannuksella.

Otetaan vauhtia vähän kauempaa. Muutama viikko sitten Partaharjun toimintakeskuksen perustaja Pentti Tapio eli Iso-Parta kertoi Kotimaassa, kuinka hänen sydämensä kohdalla ollut lompakko pelasti hänet sodan aikana venäläisen luodilta. V.A.Koskenniemi taas runoilee teoksessaan Latuja lumessa, kuinka hangesta löytyi kaatunut sotilas, jonka sydämen kohdalla olleen Vänrikki Stoolin oli luoti lävistänyt (Se luoti tiesi paikkansa...).Kirjastostani löysin kaksi saksalaista kenttäpostikirjaa: toinen on Nietzschen Also sprach Zarathustra ja toinen Gedanken von Clausewitz. Näissä kirjoissa ei ollut luodinreikiä, mutta ne lienevät olleet saksalaissoturien sydämen päällä, tai sinne ne ainakin oli tarkoitettu. On koskettavaa ja traagista, mitä hengeneväitä sotilaille on annettu.

Clausewitz on ollut pinnalla monella tavalla: "Vom Kriege" on ollut pakollista lektyyriä johtaville upseereille, mutta myös liikkeenjohdon asiantuntijat ovat kääntyneet tämän teoksen puoleen. Clausewitzin ajattelu elähdytti myös suomalaista sodanjohtoa toisen maailmansodan aikana. Välillisesti me siis kiitämme Clausewitzia itsenäisestä Suomesta.

Seuraavassa saksalaisia ja suomalaisia Clausewitz-sitaatteja näin puolustusvoiminen lippujuhlan jälkimainingeissa. Jos haluaa suomeksi tutustua tähän sotilasfilosofiin, niin teos Clausewitz.Sodasta. Valikoima ajatelmia (Juva 1981) tuo tähän avun.

Ein Mann ohne Vaterland, entsetzlicher Gedanke! Sein Leben ist der Faden eines aufgelösten Gewebes, zu nichts mehr tauglich!

Ich glaube und bekenne: daß ein Volk nichts höher zu achten hat als die Würde und Freiheit seines Daseins.

Der Krieg ist nichts als ein erweiterter Zweikampf.

Der Krieg ist also ein Akt der Gewalt, um den Gegner zur Erfüllung unseres Willens zu zwingen.

Es gibt keine menschliche Tätigkeit, welche mit dem Zufall so beständig und so allgemein in Berührung stände als der Krieg. Mit dem Zufall aber nimmt das Ungefähr und mit ihm das Glück einen großen Platz im Kriege ein.

Es ist alles im Kriege sehr einfach, aber das Einfachste ist schwierig. Diese Schwierigkeiten häufen sich und bringen eine Friktion hervor, die sich niemand richtig vorstellt, der den Krieg gesehen hat.

Der Krieg einer Gemeinschaft-ganzer Völker, und namentlich gebildeter Völker-geht immer von einem politischen Zustande aus und wird nur durch ein politisches Motiv hervorgerufen. Er ist also ein politischer Akt.

Die Leidenschaften, welche im Kriege brennen sollen, müssen schon in den Völkern vorhanden sein.

So sehen wir also, daß der Krieg nicht bloß ein politischer Akt, sondern ein wahres politisches Instrument ist, eine Fortsetzung des politischen Verkehrs, ein durchführen desselben mit anderen Mitteln.

Je mehr ein Feldherr gewohnt ist, von seinen Soldaten zu fordern, um so sicherer ist er, daß diese Forderung geleistet wird.

Elämässä ei ole mitään niin tärkeää kuin oikean näkemyksen löytäminen asioiden käsittämiseksi ja arvioimiseksi ja siinä pysyminen. Sillä vain yhdeltä näkökannalta katsoen voimme käsittää ilmiöiden paljoudessa ykseyden ja vain tämän näkökannan ykseyden kautta voimme välttää ristiriitaisuuksia.

Miltä näyttäisikään kaksi painijaa, jotka tuntimääriä pitäisivät toisiaan puristuksissa tekemättä ainoatakaan liikettä. Sotilaallisen toiminnan tulisi olla taukoamattomassa liikkeessä kuten käyntiin vedetty kello.

Vain se mikä on suurta voi tehdä ihmishengen suureksi, mutta pieni tekee vain pikkumaiseksi, ellei se jo alun pitäen torju tällaista luotaan jonakin itselleen vieraana.

Sota on politiikan jatkamista muilla keinoin.

Clausewitz oli Hegelin oppilas ja siksi dialektikko. Tässä vähän musiikillista dialektiikaa:

                 Die Moorsoldaten
                               Text: Johann Esser und Wolfgang Langhoff

Wohin auch das Auge blicket, Moor und Heide nur ringsum. Vogelsang uns nie erquicket, Eichen stehen kahl und krumm. Wir sind die Moorsoldaten und ziehen mit dem Spaten ins Moor.   Hier in dieser öden Heide ist das Lager aufgebaut, wo wir fern von jeder Freude hinter Stacheldraht verstaut. wir sind die Moorsoldaten und ziehen mit dem Spaten ins Moor.   Morgens ziehen die Kolonnen in das Moor zur Arbeit hin, graben bei dem Brand der Sonnen, doch zur Heimat steht ihr Sinn. Wir sind die Moorsoldaten und ziehen mit dem Spaten ins Moor.

Heimwärts, heimwärts! Jeder sehnet sich nach Eltern, Weib und Kind. Manche Brust ein Seufzer dehnet, weil wir hier gefangen sind. Wir sind die Moorsoldaten und ziehen mit dem Spaten ins Moor.   Auf und nieder gehn die Posten, keiner, keiner kann hindurch. Flucht wird nur das Leben kosten. Vierfach ist umzäunt die Burg. Wir sind die Moorsoldaten und ziehen mit dem Spaten ins Moor.   Doch für uns gibt es kein Klagen. Ewig kann´s nicht Winter sein. Einmal werden froh wir sagen: Heimat , du bist wieder mein! Dann ziehn die Moorsoldaten nicht mehr mit dem Spaten ins Moor.

Entstanden im KZ von Börgermoor / Emsland