Jean Racine: Andromakhe

Andromakhe pelastaa Astyanaksin Troijan muurilla
(Kuva: Wikiwand)

Jos aikakoneella voisin muuttaa johonkin suosikkiaikakauteeni, niin se olisi Heian-kausi Japanissa tai Ludvig XIV:n Ranska - tietenkin asuisin hovissa, enkä kuokkisi maata. Ranskalainen 1600-luvun klassisismi kirjallisuus pitää minua otteessaan. Teokset ovat minusta raskaslukuisia, mutta ne pakottavat toisaalta mietiskelevämpään lukutapaan. Draamojen antiikin hahmoihin pitää myös tutustua ymmärtääkseen päähenkilöiden toiminnan taustoja. Olen aikaisemmin postannut Racinen Faidrasta, jossa olen myös kertonut Racinesta kirjailijana. Faidra ja Britannicus on käännetty suomeksi, Andromakhen luin ruotsalaisena Ivar Haarien runomittaan tehtynä käännöksenä (Andromake, 1934). 

Racinea meillä ei juuri esitetä, syitä voi vain arvailla, mutta yksi asia lienee kuitenkin klassisen sivistyksen tuntemuksen ohentuminen Suomessa. Draaman runomitta on 1600-luvun ranskalaisten suosikkimitta aleksandriini, joka on kuusitahtinen jambi, jossa kesuura sijoittuu kolmannen runojalan jälkeen; 12-tavuiset säkeet on yleensä ryhmitelty pareittain.

Vous pensez que des yeux toujours ouverts aux larmes, 

Se plaisent à troubler le pouvoir de vos charmes ? 

Et qu'un coeur accablé de tant de déplaisirs, 

De son persécuteur ait brigué les soupirs !

Draaman päähenkilöt ovat seuraavat. Andromakhe on Troijan prinssin Hektorin puoliso. Hän jäi leskeksi Akhilleuksen surmattua Hektorin Troijan sodassa. Akhilleuksen poika Pyrrhos on nyt Epeiroksen kuningas ja hän pitää Andromakhea vankina palatsissaan. Hektorin ja Andromakheen poika Astyanaks on äitinsä tavoin vankina Pyrrhoksen hovissa.  Orestes on Mykenen kuninkaan Agamemnonin ja Klytaimnestran poika ja Hermione on Menelaoksen ja Helenan tytär, joka jo lapsena kihlattiin serkulleen Oresteelle, mutta on nyt Pyrrhoksen kihlattu. Draamassa esiintyvät myös päähenkilöiden neuvonantajat ja palvelijat Pylades, Kleone, Kephisa ja Phoeniks.

Kreikan lähettiläs Orestes saapuu Pyrrhoksen hoviin suostuttelemaan Pyrrhosta kreikkalaisten puolesta surmaamaan Andromakhen ja Hektorin pojan Astyanaksin, peläten, että tämä jonain päivänä kostaisi isänsä tekemän Troijan hävityksen. Orestes tahtoisi myös ottaa Hermionen mukaansa. Orestes maanittelee Hermionea lähtemään kanssaan, jos Pyrrhos vain sen sallii. Pyrrhos, joka ei ollut tähän asti ollut kiinnostunut kihlatustaan Hermionesta, ilmoittaa kuitenkin Oresteelle päättäneensä mennä naimisiin tämän kanssa ja antavansa Oresteelle Astyanaksin surmattavaksi.

Oresteen ja Hermionen liitosta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään, ja Orestes on raivoissaan. Andromakhe anelee Hermionea taivuttelemaan Pyrrhosta säästämään poikansa, mutta Hermione kieltäytyy. Pyrrhos suostuu perumaan päätöksensä, jos Andromakhe menee hänen kanssaan naimisiin.

Andromakhe päättää mennä naimisiin Pyrrhoksen kanssa pelastaakseen poikansa, mutta aikoo tehdä itsemurhan heti vihkimisen jälkeen pysyäkseen uskollisena edesmenneelle aviomiehelleen Hektorille. Hermione pyytää Orestesta kostamaan Pyrrhoksen halveksunnan tappamalla tämän.

Hermione katuu kuitenkin juonitteluaan, ja ennen kuin hän ehtii perua pyyntönsä, Orestes ilmestyy ja ilmoittaa Pyrrhoksen kuolleen, vaikkakaan ei Oresteen kädestä – hänen kreikkalaiset joukkonsa raivostuivat, kun Pyrrhos tunnisti Astyanaksin Troijan kuninkaaksi. Hermione ryntää Pyrrhoksen ruumiin äärelle ja surmaa samalla itsensä. Lopussa Orestes tulee hulluksi ja alkaa nähdä näkyjä. Andromakhe ja Astyanaks pelastuvat.

Kuten lukija huomaa, käänteistä ei ole pulaa. Kun lähtee etsimään draaman ydintä, on keskuksena Andromakhen ratkaisut: häntä ohjaa aviollinen uskollisuus ja halu pelastaa oma poikansa. Toisaalta muiden henkilöiden intohimot ohjaavat myös Andromakhen valintoja. Kukaan draaman osallisesta ei ole ratkaisuissaan vapaa, eikä kukaan saa sitä, mitä oli tavoittelemassa Andromakhea lukuun ottamatta. Orestes ei saa Hermionea, Hermione ei saa Pyrrhosta eikä Pyrrhos Andromakhea. Intihimot ohjaavat ihmisiä murhiin, kuolemaan ja hulluuteen. Andromakhe on siis varsin nykyaikainen draama, jos runokielen koristeet ja heleet jättää silleen. Olisi hienoa nähdä tämä näytelmä teatterissa.