Hämeen sydänmailla

Fanny Churberg: Maisema Hauholta (Pohjanmaan museo, Vaasa)

Eric Gustaf Ehrströmin teos Hämeen sydänmailla on harmiton ja vähän lapsenomainen matkakuvaus Hämeestä kesällä 1811. Nuori tekijä vietti Hauholla tuon kesän laamanni Krogiuksen perheessä kotiopettajana. Kirja sopii hyvin lahjaksi vaikkapa hämäläisystävälle: se on kauniisti sidottu, kantta koristaa nerokkaan Fanny Churbergin maalaus Maisema Hauholta ja pitkin teosta löytyy kaunista vanhaa Hämettä kuvaavaa taidetta. Kirjan alussa on Rainer Knapaksen mielenkiintoinen johdatus teokseen ja lopussa Johanna Wassholmin lyhyt Ehrströmin elämänkerta. Kirjaa on miellyttävää pitää käsissään ja selata. Olen aina jaksanut ylistää SKS:n tasokasta julkaisupolitiikkaa, jota ilman suomalainen kulttuurielämä olisi köyhempää. Jos Häme-kuvaukset kiinnostavat enemmän, on Eino Palolan Heleää Hämettä (1937) alan ehdoton klassikko.

Ehrströmin kirjan paras anti on 1800-luvun alun säätyläiselämän kuvaus. Hauholla on oma ruotsinkielinen virkamiesylimystönsä, joka ei seurustele suomenkielisen rahvaan kanssa, ja joka viettää mukavasti kesää tilavissa taloissaan ja huviloissaan. Tekijä tekee selvän eron herrasväen ja suomalaisen rahvaan välillä. Seuraelämä on vilkasta, erityisen hauska oli lukuisten nimipäiväjuhlien vieton kuvaus. Koko talo koristeltiin kukin ja seppelein, ja talon väki kirjoitti juhlarunoja ja pieniä näytelmiä nimipäiväsankarin kunniaksi. Yllättävää on, ettei tekijä kuvaa juuri lainkaan kirkollisia tapahtumia, vaikka hän olikin teologi ja toimi elämänsä lopulla pappina Pietarissa. Ehkä osasyynä on ollut puutteellinen suomen taito.

Iloiseen kesäeloon tuo vaihtelua matkat Kangasalan runnille vettä juomaan: Kangasala oli tuolloin merkittävä kylpyläpaikka. Välillä käydään Tampereella ja Hämeenlinnassa, mutta tekijä ei kovin paljon kiinnitä huomiota kaupunkien kuvaamiseen, vaan keskittyy kertomaan vaatimattomista sosiaalisista tapahtumista, mikä on sääli. Luontoa Ehrström sen sijaan kuvailee antaumuksella, ja hänen kuvauksensa perusteella on Häme oikea Suomen ihmemaa. Varsin mielenkiintoisen kuvan saa myös tuolloisesta kestikievarilaitoksesta. 

Ehrströmin elämästä olisi saanut mielenkiintoisempaakin kerrottavaa hänen myöhemmistä vaiheistansa. Hänet lähetettiin Moskovaan oppimaan venäjää tarkoituksena, että Ehrström alkaisi kehittää venäjänopetusta Suomessa. Niin hän tekikin kirjoittamalla ensimmäisen suomalaisen venäjän oppikirjan ja kehittämällä venäjänopetusta erityisesti suomalaisille virkamiehille. Tästä ei meidän virkamieskuntamme kuitenkaan pitänyt, koska venäjää ei haluttu puhua eikä oppia. Ehrström lähti Venäjälle, mutta jäi Napoleonin sotaretken jalkoihin ja pakeni Niznij Novgorodiin. Hän toimi sitten myöhemmin venäjän kielen ja kirjallisuuden dosenttina Turussa, mutta osin taloudellisten, osin venäjän kielelle penseän ilmapiirin vuoksi hän lähti Pietariin, missä toimi pappina Pyhän Katariinan ruotsalaisessa seurakunnassa elämänsä loppuun saakka. Hän kuoli lavantautiin 44-vuotiaana.