Ylhäisiä ihmisiä

Michelle Dockery Maryn roolissa sarjassa Downton Abbey
(Kuva: The World of Downton Abbey)

Vita Sackville-Westiä käsiteltiin Suomessa 1990-luvulla, kun hänen miehensä Nigel Nicolsonin teos Erään avioliiton muotokuva julkaistiin vuonna 1998. Erityistä mielenkiintoa tuntui herättävän pariskunnan avioelämä, jossa kumpikin puuhaili avioelämänsä ohella tahollaan oman sukupuolensa kanssa, Vita mm. Virginia Woolfin. Toisaalta pariskunta sai kaksi lasta ja heitä yhdisti varsin suurisuuntainen puutarhaharrastus Sissinghurst Castlessa. Sackville-Westiltä on käännetty suomeksi kaksi teosta, joista luin vuonna 1949 ilmestyneen Ylhäisiä ihmisiä (The Edwardians). Jos haluaa lukea kansantieteilijän tarkkuudella tehdyn kuvauksen brittiläisen eliitin elämästä 1900-luvun alussa, on tämä juuri se teos. Kirja on myös kehitysromaani ja moraliteetti - ehdottoman hieno lukukokemus ja sulavasti käännetty. 

Kirja kuvaa kolmea yhteiskuntaluokkaa, joista ylin on kivettynyt ikiaikaisiin toimintamalleihin ja alin, joka on pyyteettömän uskollinen isäntäväelleen. Dynamiikkaa tapahtumiin tuovat keskiluokkaiset ihmiset. Kirjan päähenkilö Chevronin herttua Sebastian kohtaa kirjan alussa tutkimusmatkailija Leonard Anquetilin, joka pystyy selvänäkijän tavoin näkemään, minkälainen kohtalo Sebastiania odottaa. Anquetil ilmestyy jälleen romaanin lopussa mentoriksi ja pelastajaksi Sebastianille. 

Nuori Sebastian alkaa eroottisen pelinsä äitinsä Lucyn ystävättären Lady Sylvia Roehamptonin kanssa, joka on jo naimisissa oleva, kypsä seurapiirien kuningatar. Tämä suhde päättyy kuitenkin omaan mahdottomuuteensa, koska sosiaalinen paine on liian suuri. Lady vetäytyy maatilalleen viettämään hiljaista elämää ja Sebastian alkaa etsiä uusia valloituksia. Seuraava Sebastianin nainen on aivan erilainen, porvarillinen ja hyveellinen Teresa Spedding, perhelääkärin vaimo. Sebastian kutsuu pariskunnan linnaansa jouluksi vietelläkseen siellä Teresan. Hän huomaa kuitenkin, että rouvan kanssa on mukavampaa rakentaa lumiukkoa linnan pihaan kuin piehtaroida vuoteessa. Suhteesta ei siis tule mitään. Sebastian yrittää vielä säädynmukaista liittoa lady Alicen kanssa, joka oli ikävä, kiltti ja tavallisen näköinen:

Hänelle Alice oli tappion vertauskuva; tyttö merkitsi luopumista vapaudesta, myöntämistä, myöntämistä, ettei hän keksinyt mitään pelastumisen mahdollisuutta...

Mistään näistä naisjutuista ei tule mitään, mutta onneksi pelastukseksi tulee vanha ystävä Anquetil, joka on löytänyt kumppanikseen Sebastianin siskon Violan.

Ei tarvinne sanoa, ettei kirjailija kuvaa mitään karkeuksia ja ähinöitä, vaan kaikki eroottinen tunnelmointi on diskreettiä ja viitteellistä. Sitäkin järkyttävämpää on lukea siitä tunteettomuudesta ja laskelmallisuudesta, millä ylimmän luokan ihmiset tuntuivat kohtelevan toisiaan. Keeping up appearances oli kaiken sosiaalisen toiminnan keskeisin seikka, sivistys, lämpimät ihmissuhteet ja toisen kunnioittaminen olivat näissä seurapiirien peleissä tuntemattomia käsitteitä. 

Kirjan mottona on lause: Ei kukaan tämän kirjan henkilöistä ole kokonaan mielikuvituksen tuotetta. Luulen, että Sackville-West halusi aikanaan kuittailla omalle säädylleen, ja tapainkuvaus on paikoin kovin kärjistettyä. Kirjassa on myös pieni antisemiittinen juonne. Englannin yläluokka on kuitenkin ollut kulttuuria luova ja sitä kannattava luokka vuosisatojen ajan. Mitä brittiläinen elämänmuoto olisi ilman heidän luomaansa heritagea? 

Kirjasta voi poimia monia aforismin kaltaisia kohtia:

Hehän kuluttavat rahojaan, ja se onkin heidän hyödyllisin toimituksensa.

Nuoremmilla sisäköillä ja astianpesijättärillä ei katsottu olevan tunteita, heidän piti vain totella kun käskettiin. 

Naisten tulisi olla naimisissa tai ainakin leskiä.

Poloponienne vuohiskarvat antavat teille koko joukon miettimistä, mutta kun näette naisen, te harvoin katselette kasvojen alapuolelle.

Mainetta täytyi kunnioittaa, mutta moraalista saattoi tinkiä.