Venäjän kulttuurihistoria

Pekka Pesosen Venäjän kulttuurihistoria ilmestyi vuonna 1998 ja on edelleen alan suomalainen perusteos. Kirja oli minulla matkalukemisena lokakuisella työmatkalla Pietariin, ja sen avulla pääsi monenlaisiin tunnelmiin ja ajatuksiin vanhassa Venäjän pääkaupungissa. 

Teos kuvaa kronologisesti venäläisen kulttuurin vaiheita muinaisvenäläiseltä kaudelta Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Läpikäyvänä ajatuksena on venäläisen kulttuurin jännite idän ja lännen välillä, sekä taiteilijoiden jatkuva kamppailu ilmaisunvapaudestaan. Venäjällä tuntuu toteutuneen paradoksi: mitä ahtaampaa ja vaikeampaa taiteilijoilla on, sitä hienompiin saavutuksiin he pystyvät. Toisaalta varsinkin rakennustaiteen ja kuvaamataiteen alalla on taiteilijoilla saattanut olla loputtomat taloudelliset resurssit toteuttaa ideoitaan, erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla, koska asiakaskuntana oli varakas aatelisto ja porvaristo. Jotenkin kuvaavaa on, että esimerkiksi Repinin Volgan lautturit oli tilaustyö ruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanovin ruokasaliin. Ehkäpä ruhtinas joskus hanhenmaksaa syödessään mietti, mistä hänen varallisuutensa oli peräisin. 

Lomonosovin silta

Kirja on rakennettu kronologisesti. Alussa käsitellään Venäjän synnyn kiistanalaista alkua, Venäjän kristillistämistä Vladimir Suuren aikana ja mongolivallan kautta, joka päättyi venäläisten voittoon Kulikovon kentällä. Pesonen käsittelee laajasti ikonimaalausta ja venäläistä kirkkorakennustaidetta, jotka ovat olennainen osa venäläisen kulttuurin perustaa. Poliittista ja kirkollista sekaannusta jatkui aina Pietari Suureen saakka, joka sitten pisti maan ja kansan ruotuun monella tapaa. 

Puluja Puskinin kädellä

Venäläisen kulttuurin ensimmäinen suuruudenaika ajoittuu Pietari Suuren aikaan. Sinänsä on mielenkiintoista, että miltei kaikki suuret taiteelliset saavutukset tuolta ajalta eivät ole venäläistä perua, vaan maahan tulleiden taiteilijoiden aikaansaannoksia. Tämä koskee ennen kaikkea rakennus- ja kuvataidetta. Pietarin kaupunki on tuon kulttuuriajan hienoin luomus. Kaupunki on puhdas Gesamtkunstwerk, yhden hengen tuotos ja elämäntunnon ilmaus. 

Fontankan rantaa

Pesosen kirjan ehkä mielenkiintoisinta antia on 1800-luvun kulttuurielämän kuvaus. Eri tsaarien kulttuuripyrkimykset eritellään, ja yhteiskunnalliset jännitteet esitellään havainnollisesti. 1800-luku on varsin dualistinen, niin kuin koko Venäjän kulttuuristoria muutenkin. Maan eliitti koulutettiin ulkomailla, josta tullessaan he toivat radikalismia, demokratiaa ja anarkiaa Venäjälle. Ensimmäinen tulivuorenpurkaus oli dekabristikapina 1826. Uudistukset ja taantumus, slavofiilit ja zapadnikit löivät leiman koko 1800-luvun kulttuurielämälle Venäjällä. 

Anitschkovin sillan hevosenkesyttäjä

Vaikka Venäjä teollistui hitaasti, toi se mukanaan säätyrajojen murroksen ja nousevan porvariston sekä kulttuurin kuluttajana että tuottajana. Säätykierto ei kuitenkaan ollut kovin voimakas. Tämä yhteiskunnallinen muutos loi kuitenkin edellytykset seuraavalle merkittävälle Venäjän kulttuurin vaiheelle, kriittiselle realismille. Tuolloin luotiin se venäläinen kulttuuri, mistä Venäjä edelleenkin elää ja on ylpeä ja jota se ei myöhemmin ole laadullisesti pystynyt ylittämään. Yllättävää on, että Pesonen kirjallisuustieteilijänä ei ole kovinkaan paljon teoksessaan käsitellyt kirjallisuutta, vaikka esim. Tolstoi ja Dostojevski ovat maailmanluokan taiteilijoita. Teoksen vahvuutena onkin kulttuurihistoriaan vaikuttaneiden yhteiskunnallisten syy- ja seuraussuhteiden analyysi. 

Hopeakauden symboli Anna Ahmatova

Seuraavaa venäläisen kulttuurin suurta kautta, modernismia, kirjassa käsitellään laajasti. Neuvostokulttuurin perustaa, sosialistista realismia käsitellään eri taiteiden ja erilaisten poliittisten aikakausien näkökulmasta, ja kirja päättyy Jeltsinin perestroikan aikaan. Teos päättyy hienoon synteesiin luvussa "Muuttunut ja muuttumaton Venäjä", missä Pesonen toteaa, että Venäjällä on muuttunut kaikki eikä mikään. Venäläinen kulttuuri on aina ollut varsin jännitteinen ja se on toiminut hegeliläisessä teesi-antiteesi-synteesi -hengessä. Pesosen kirja on hieno ja tiivis synteesi naapurimaamme rikkaasta kulttuurista. Suosittelen sen lukemista erityisesti meidän nykyisille poliitikoille. 

Tunnelmaa Grazhdankan takapihoilta

Arjen kauneutta

Pavel Filonov: Yksitoista päätä