Muistelmia muilta mailta

Mosko Gaisan Jerusalem-mökki

J.E.Rosberg (kuva Wikimedia)

 Johan Evert Rosberg oli suomalainen maantieteilijä ja Helsingin yliopiston ensimmäinen maantieteen professori. Rosberg teki tutkimusmatkoja Eurooppaan ja Aasiaan. Hän julkaisi maantieteen oppikirjoja ja karttakirjoja. Tutkimuksissaan hän käsitteli mm. rotukysymyksiä. Rosberg kävi esim. mittaamassa lappalaisten kalloja ja päätyi siihen tulokseen, että he ovat mongoleja. Rosberg painotti opetuksessaan yleisen maantieteen tärkeyttä; geomorfologiaa, hydrologiaa ja klimatologiaa, mutta pyrki edistämään myös ihmis-, alue- ja liikennemaantiedettä sekä kotiseutututkimusta. Hän oli myös varhainen maantieteen popularisoija ja kirjoitti useita yleistajuisia maantieteellisiä teoksia, yksi niistä on nyt luvun alla ollut teos Muistelmia muilta mailta (Helsinki 1920). 

Teoksessa tehdään laaja matka Pohjois-Norjasta Italian kautta Siperiaan. Osa esseistä keskittyy erityisesti pinnanmuodostuksen ja vesistöjen kuvailuun, osassa on voimakas antropologinen ote kuvattaessa kansanluonteita ja rotuominaisuuksia. Kieli on vanhahtavaa (Kroatsia), kansallisuuskuvaukset ovat nykylukijan kannalta aikamoista sylttyä ("magyarien luonne on sekoitus sangvinismia, flegmaa ja melankoliaa") ja myös pakollinen antisemitismi-osio kuuluu teokseen. Juutalaisviha on aika yllättävää suomalaisille, kun meillä ei juutalaisia ole ollut vaivoiksi asti, mutta monessa lukemassani vanhassa matkakuvauksessa juutalaisia kuvataan luihuina olentoina, jotka keskittyvät vaan pahantekoon ja juonitteluun. Tämä perinne jatkuu vielä sodanjälkeissäkin kirjallisuudessa. 

Teos alkaa Pohjois-Norjan tuntureilta, joita tekijä kiertää suksipelissä. Hän tekee paljon huomioita lumen ominaisuuksista ja käy tapaamassa myös Tromssan suomalaisia: "Suomalaiset ovat kauttaaltaan solakkoja ja hyvävartaloisia, heillä on pieni, miellyttävä luusto, sirotekoinen, mutta voimakas lihasto, huomattavan kauniit kädet ja jalat ja reipas ulkomuoto sekä olemus, mutta heissä kaipaa voimakkaita ja miehekkäitä piirteitä, jotka niin suuressa määrin ovat ominaisia norjalaisille." Rosberg kuvaa varsin laajasti teoksessaan erilaisia verisekoituksia, joilla on merkittävä vaikutus luonteeseen. Mielenkiintoista on kuitenkin lukea varsin laajasta Pohjois-Norjan suomalaiskulttuurista sata vuotta sitten. 

Seuraavaksi tekijä siirtyy Kullabergiin Skåneen. Paikka on Kattegattiin työntyvä jylhä kallioinen niemimaa. Kyseessä on horstisiirrosten synnyttämä alue. Tästä geologisesta ilmiöstä Rosberg esitelmöi laajemminkin. Kullabergistä ei ole pitkä matkaa Kööpenhaminaan, jonka vilkasta ja keskieurooppalaishenkistä elämää tekijä kuvaa mielenkiintoisesti. Tanskan kielen mahdottomuutta päivitellään ja myös tanskalaisten taipumusta matkailijoiden nylkemiseen. Toisaalta ihastellaan kaupungin laajaa kulttuuri- ja viihdetarjontaa, polkupyörien määrä ja liike-elämän vilkkautta. Tekijä antaa myös ohjeita, mihin ravintolaan poiketa: yllätyksekseni moni noista muinaispaikoista on edelleenkin olemassa. Näin kulttuurimaissa...

Rosbergin matka jatkuu Reinille, jota kuvaillessaan hän heittäytyy runolliseksi, eikä ihme. Tekijällä on viehättävä tapa kertoa ensin maantieteellisiä seikkoja kohteistaan, siirtyä sitten alueen kulttuuriin ja asukkaisiin. Lisävärinä tulevat erilaiset sattumukset ja tarinat, jotka liittyivät kuvailtaviin seutuihin. Tekijä on sekä informatiivinen että viihdyttävä. Lisävärinsä antaa tekstin historiallisuus. 

Tekijä on geologi: tämä näkyy laajoissa vuoristojen kuvauksissa (Semmeringin laakso, Montenegron karstivuoret ja Kaukasus). Vesistöjä hän kuvaa myös perinpohjaisesti ja asiantuntevasti, esim. Lago Maggiorelle aikovan sopisi lukea Rosbergin perinpohjaiset esitelmät alueen vesistöjen muotoutumisesta ja kulttuurista niiden äärellä. 

Unkarilainen nuori mies keikistelee

Kirjan varsinaisia ilopillereitä ovat Unkarin ja Montenegron kuvaukset. Selvästikin hän tuntee suurta mielenkiintoa näihin itäisen Keski-Euroopan maihin, joissa hän näkee myös paljon tulevaisuuden potentiaalia. Unkarittaria hän pitää eriomaisina kaunottarina: "Corsolla tosin näkee suuren joukon täydellisiä kaunottaria suurine, tummine, voittoontottuneine silmineen, mustine, tuuheine, vallattomine arohiuksineen, jotka ovat kurissa hatun strutsinsulkien alla...uhkeine rintoineen ja asentoineen..." Tekijä esitelmöi myös unkarilaisten miesten hyvistä ominaisuuksista ja kieli- ja kansallisuussuhteista Unkarissa. Osa jutuista on nykylukijalle lapsenomaista vihapuhetta, mutta heijastelee hyvin omaa aikaansa. Kirja kuvitusta vertasin samoihin maisemiin nykypäivänä, ja yllätyksekseni täytyi todeta, että Lauterbrunnental, Plitvickan putoukset ja Cetine, Montenegron entinen pääkaupunki näyttävät nykyäänkin samanlaisilta kuin sata vuotta sitten. 

Matkakirjojen harrastajalle Rosbergin kirja on miellyttävä löytö: sen kanssa voi taittaa pitkän matkan Tromssasta kirgiisien savihaudoille Karabura-joelle. Tekijä oli myös monen merkittävän maantieteilijän yliopisto-opettaja. Kuuntele iloksesi tuvalaista kurkkulaulua.