 |
| Aurinko laskee Paldiskin niemen taa |
Laulasmaan pieni kylä sijaitsee Lohusalun niemellä Laheperen lahden rannalla Virossa. Kylän raitin varrella on kauppa, pari kahvilaa, koulu ja rannassa iso kylpylähotelli Hestia. Seutu on ollut jo kauan suosittua loma-aluetta kauniiden hiekkarantojensa takia. Kylä on mitä parhain paikka vanhemman ihmisen lomailuun, koska mitään turhia aktiviteettejä ei ole tarjolla. Tammikuussa vietimme Laulasmaalla neljä päivää meren rannalla jodipitoista meri-ilmaa hengitellen ja paikkakunnalla retkeillen. Sää oli aidosti keväinen, lehtipuissa oli jo urpuja.
Kurjempaa puolta alueen historiassa edustaa Kloogan keskitysleiri, jossa surmattiin noin 2000 juutalaista ja Paldiskin niemi, jonka lentotukikohdasta käsin pommitettiin mm. Turkua 63 kertaa. Ettei totuus unohtuisi, voit kuunnella muistin virkistämiseksi vaikkapa tätä.
Luonnon ohella kylän mielenkiintoisin nähtävyys oli Arvo Pärtin keskus. Modernissa rakennuksessa on konserttisali, Pärtin musiikkikirjasto, kahvila, elokuvasali ja aivan rakennuksen keskellä Athoksen Pyhälle Siluanille omistettu kappeli. Pärtin elämää esiteltiin lyhyen filmin keinoin, ja kuulokkeilla saattoi kuunnella hänen musiikkiaan vaellellessa pitkin rakennusta. Kaikki oli kaunista, juhlallista ja hieman harrasta. Pärtiä kuuntelee ilokseen ja hengen rakennukseksi, hiljenny vaikkapa Spiegel im Spiegelin äärellä. Virolaisilla on aito suurmies, jonka elämä on hieno esimerkki siitä, kuinka henki voittaa aina aineen. Pärtin maailmaan pääsee myös tutustumaan hänen kotikaupungissaan Rakveressä.
Noin kuuden kilometrin päässä Laulasmaalta on Keilan putoukset ja goottilainen Keila joan moisio. Keilan joki on kalkkikivipohjainen, ja linnan kohdalla se virtaa monihaaraisena lehtoalueen halki. Itse putous on 70 m leveä ja kuusi metriä korkea. Kivilajin huokoisuuden vuoksi putous vetäytyy noin 10 senttiä vuodessa sisämaahan päin. Kartanoalue on kauniisti entisöity, ja se johdattaa eittämättä ajatukset niihin moniin kärsimyksiin, joita viron kansa on saanut kokea näitä palatseja rakentaessaan. Elämän arpajaisissa vetivät virolaiset suomalaisia lyhemmän korren.
 |
| Keilan moisio (Kuva:Liilia Moroz – Üleslaadija oma töö, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=72787383) |
Onpa tosiaan melkoinen moisio! Ja vaikuttaahan se kirjallisuuden perusteella siltä, että virolaisilla ei ihan paras onni ollut saamiensa hallitsijoitten suhteen. Keväiseltä näyttää Viron luonto, meillä sentään on vielä luntakin jäljellä.
VastaaPoistaHarri Moora kirjoittaa artikkelissaan "Viron historia", että "niinä 600 vuotena, jona sitä (Viroa) olivat hallinneet vieraat, etupäässä saksalaiset ritarit ja niiden jälkeläiset, oli se näiltä vierailta hallitsijoiltaan tärkeimpinä kulttuurisaavutuksina saanut vain jonkinlaisen kristinuskon, lukutaidon ja jonkin verran taitoa maanviljelyksessä." Se mitä me koimme ruotsalaisten kanssa yli 500 vuotta ja mitä virolaiset kokivat saksalaisten ja venäläisten kanssa, on kovin erilaista. Lyhyt Viron onnenaika koitti Brömsebron rauhan jälkeen, jolloin Viro oli osa Ruotsia: silloin uudistettiin mm. koulutusta perustamalla Tarton yliopisto ja kaksi lukiota.
VastaaPoistaSeuraavaksi pitäisi lukea Tammsaaren "Rakastin saksalaista" ja "Henrikin Liivinmaan kronikka", josta muistaakseni olet postannut. Viro jaksaa aina kiinnostaa.