 |
| Accralaislapset aloittavat kouluaamunsa voimaillen |
Opetin neljännesvuosisadan helsinkiläisessä koulussa ja jäin kesällä virasta eläkkeelle. Minulla oli onni työskennellä oppilaitoksessa, jossa täysin pystyi keskittymään opetukseen, ei juurikaan kurinpitoon. Koulu myös tuki aktiivisesti opettajien täydennyskoulutusta ja ilmiöpohjaista opetusta perusopetuksen tukena. Oppilaat kunnioittivat opettajiaan ja opettajat oppilaitaan. Työyhteisössä pyrittiin myös aina tukemaan työtoveria. Lähdin joka aamu mielelläni töihin, mutta nyt olen yhtä mielelläni tekemättä enää rakastamaani koulutyötä, koska on aika tehdä jotain muuta. Tässä on pieni pedagoginen credoni.
Vaadin sinulta, koska arvostan sinua.
Anton Makarenko
Opettaja luo hengen luokkaan ja antaa työnteolle raamit.
Opettaminen on kuin ratsastamista: ratsastaja antaa avuillaan hevoselle viestin, kuinka edetään. Ohjia voi kiristää tai päästää tarpeen mukaan. Avuilla oleva hevonen on sopusoinnussa ratsastajan kanssa.
On outo ajatus, että koulussa pitäisi olla kivaa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois vaihtelevia työtapoja ja iloa opetuksessa. Työnteko ja sen tulokset ovat itsessään palkitsevia, ei viihtyminen.
Aseta rima tunnilla mieluummin liian ylös kuin liian alas.
Opettajan pitää jatkuvasti hoitaa instrumenttiaan ja erityistä osaamistaan.
Opettajan pitää on kypsän aikuisen esikuva lapsille.
Opettajan pitää välittää ja olla oikeasti kiinnostunut oppilaistaan ja erityisesti heidän henkisestä kasvustaan.
Opettajan pitää kiittää hyviä ja tarjota heille enemmän ravintoa, tukea heikompia ja huomata sekä palkita heidän edistymisensä.
Opettajan pitäisi yrittää löytää jokaisen oppilaan helmi ja ihmetellä sen kaunista hohdetta.
Se että opettaja on vaativa ja valmistaa opetuksensa hyvin on merkki siitä, että hän arvostaa oppilaitaan.
Opettajan merkittävä tehtävä on kehittää oppilaiden abstraktiokykyä.
Provosoi hyviä oppilaita.
Naura itsellesi.
Ole oma itsesi.
Näytä, että rakastat sitä, mitä opetat.
Ole läsnä kun opetat: oppilaat huomaavat heti, jos et ole.
Uudista opetustapasi säännöllisin välein.
Tee yhteistyötä itseäsi fiksumpien kanssa.
 |
| Kasiluokkalaiset kuuntelevat turkulaisia keskiaikatutkijoita |
Enpä osaa kovin täsmällisesti arvioida noita teesejäsi. Eniten herätti myönteistä huomiotani tuo "Opettajan pitäisi yrittää löytää jokaisen oppilaan helmi ja ihmetellä sen kaunista hohdetta". Varmaan varttuneet opettajat siihen voivat kyetäkin. Nuorista en olisi niin varma. Kouluissa on minun kokemukseni mukaan ongelmana joittenkin oppilaitten häiritsevä käytös. Siihen pitäisi osata puuttua oppilasta kunnioittaen. Usein opettajat taitavat vain pyrkiä lopettamaan kyseisen käytöksen, jolloin sen juuret jäävät hoitamatta ja oppilas saattaa kadottaa kiinnostuksensa koulunkäyntiin kokonaan. Tällöin helmi jää löytämättä. Toisaalta, jos opettaja ajatellaan kanaksi, on hänelle enemmän hyötyä jyvistä kuin helmistä.
VastaaPoistaTänä aamuna oli muuten Ylen aamutv:ssä Kirsi Tirri kertomassa ajatuksiaan opettajan työstä ja kirjasta, jonka on kirjoittanut aiheesta Elina Kuusiston kanssa otsikolla "Opettajan ammattietiikkaa oppimassa". Tirri sanoi jotenkin siihen malliin, että opettajan tulee auttaa oppilasta löytämään oppilaan oman elämän tarkoitus - tai ainakin oma paikkansa yhteiskunnallisessa hääräämisessä. No, minun paikkani on ollut pitkäaikaistyöttömyys ja ennenaikainen eläke. En syytä siitä opettajiani, uskon heidän tehneen parhaansa.
Oppilaiden ongelmat ovat pääsääntöisesti kotien ongelmia. Nykyinen individualismin korostaminen poikii ongelmia kouluissa: monelle lapselle on vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan.
VastaaPoistaTuo Tirrin mielipide on kyllä oikea: joskus kannattaa tinkiä tiedollisista tavoitteista ja pitää kasvatuksellisia tavoitteita ensisijaisina.
Pyydän anteeksi, mutta minun on vaikea hyväksyä tuota arviota, että oppilaiden ongelmat olisivat pääsääntöisesti kotien ongelmia. Ellei sitten tarkoiteta luokan kaikkien oppilaitten kotien ongelmia? Minusta luokassa ryhmädynamiikalla on voimakas vaikutus oppilaitten käyttäytymiseen enkä siten itse sanoisi, että nimenomaan häiriköivän oppilaan kotiolot olisivat edes todennäköisin selittävä tekijä oppilaan rauhattomuuteen.
PoistaMinun kouluaikanani ei tuo individualismi tainnut vielä olla niin muodissa kuin nykyään. Melkein kaikilla oppilailla oli siniset farkut. Eräällä kurssilla opettaja oli huomannut saman. Minä olin silloin ainut, jolla oli suorat housut. Olen aina ollut jotenkin poikkeava.
Tuolla kotien ongelmalla tarkoitan osaltaan myös sitä, etteivät vanhemmat osaa tai viitsi nähdä vaivaa lastensa kasvattamisessa. Kyse ei ole siitä, onko koti varakas vai ei, vaan siitä, antavatko vanhemmat aikaa lapsilleen. Monella lapsella on isän tai äidin ikävä, vaikka heillä molemmat vanhemmat olisikin. Minulla on sellainen olo, että nykyään monilla vanhemmilla on vanhemmuus kadonnut, kun on kiire toteuttaa omia juttuja.
VastaaPoista