Bosna ponosna. Matkakuvia Bosniasta, Hercegovinasta ja Dalmacijasta

Bosnialaisia maalaisnaisia

Sakari Pälsin Bosna ponosna vuodelta 1930 kuvaa tekijän ja tämän puolison retkiä Bosniassa, Herzegovinassa ja Dalmatiassa 1920-luvulla. Pälsin kuvaukset on varsin kysyttyjä antikvariaateissa, päätellen kirjan hinnasta. Kirjakauppias kysyi minulta, että olinko todella katsonut kirjan hintaa. Kirja oli kuitenkin hintansa väärti. Pälsi oli erinomainen valokuvaaja, ja kirjan seepianväriset syväpainokuvat ovat todella kauniita. Teoksessa on myös värikuvia, mikä on varsin harvinaista tuon ajan kirjoissa. Pälsi oli mm. kansantieteilijä, ja se näkyy myös kirjan kuvituksessa. Mukavaa lisäväriä antaa myös vanhahtava kieli: "moskea", "musulmanitar", "akkuna", "ristiä silmänsä" tai "akka", puhuttaessa vanhemmista naisista. Myös paikannimet ovat osin historiallisia: Pälsi kertoo esim. laajasti Ragusan kaupungista, joka tunnetaan nykyään Dubrovnikina ja hän viipyy myös Spalatossa, nykypäivän Splitissä.

Ragusan muureja

Kirja rakentuu erilaisista pienistä kertomuksista, jotka kuvaavat Balkanin maantietoa, historiaa, uskontoja ja kansanperinnettä. Pälsillä oli myös tehtävään hankkia kansantieteellistä materiaalia, minkä ansiosta hän pääsi juttusille tavallisen kansan kanssa. Monet hauskat kuvaukset kertovat kansallispukujen tai muiden tarvekalujen ostamista kansanihmisiltä ("mustalaisakalta ostettiin vaatteet viidessä minuutissa"). Pälsin kokoelmia säilytetään nykyään Kulttuurien museossa. 

Jugoslavian sodan ja myöhemmän matkailuaallon vuoksi monet kuvatut paikat olivat tuttuja ainakin nimeltään: Srebrenican pienessä kylässä vietetään toripäivää, Mostarin kaduilla kuvataan karkuun juoksevia musulmanittaria, Banjalukassa kylvetään ja Jajcen putouksia ihaillaan. Koko aluetta leimaa monien kulttuurikerrosten jättämät jäljet ja hyvin arkaainen elämänmuoto. Etniset tai uskonnolliset erimielisyydet eivät tunnu näkyvän millään tavalla ihmisten elämässä, vaan naapurit tuntuvat suvaitsevan toisiaan. Tosin sarajevolainen muslimiaatelia edustanut Riza-beg valitteli säätynsä kadonnutta loistoa.

Roomalaisten, venetsialaisten ja itävaltalaisten jäljet näkyivät koko matkan ajan, erityisen paljon Pälsi kuvaa Venetsian kulttuurivaikutuksia. Kirjailijan asenne alueen kulttuureja kohtaan on yleensä myönteinen, ainoastaan saksalaisista ja juutalaisista hän ei tunnu pitävän. Nämä aversiot vaivaavat useita suomalaisia 1930-1940 -lukujen matkakirjailijoita. Kirjassa on myös kevyt misogyyninen vire, mikä ei myöskään aiemmin ollut tavatonta. 

Sarajevoa kuvatessaan lukija ei voi kuin liikuttua kaupungin monikulttuurisen elämän kuvauksista. Muslimit, katolilaiset ja ortodoksit elävät ja viettävät juhliaan sulassa sovussa. Kansanperinne on myös elävää, siitä esimerkkinä vaikkapa kolo-tanssi, joka vastaa barcelonalaisten sardanaa. Pälsi kertoo:

Kolon alkajaisiksi riitti, että kolme poikaa tarttui toistensa käsiin ja alkoi huutaa erikoista joikausta, ja jatkettuaan kylliksi heidän pieni piirinsä kasvoi, huutajia lisääntyi, ja tyttöjäkin liittyi koloon. Piiri yhä kasvoi ja liikehti, pojat huusivat ja tytöt huusivat, joikaus nousi ja laski, kunnes keskelle ilmestyi pillinsoittaja lurittamaan nopeatahtista säveltä kaksoishuilullaan.

Tosin idän kirkkoisä Krysostomoksella oli toisenlainen näkemys näistä tansseista: 

Tanssiva nainen on Saatanan rakastettu ja demonin puoliso, koska hän tanssissa antautuu monelle miehelle. Miehet puolestaan, ensin juovuttuaan, ryhtyvät tanssimaan ja tanssin jälkeen he tekevät aviorikoksia toisten miesten vaimojen ja sisarien kanssa. Tytötkin menettävät neitsyytensä. Sitten he kaikki uhraavat epäjumalille.

Pälsin kirja on kaikin puolin hauska ja sivistäväkin kuvaus Balkanin valtioista 1920-luvulla. Kirjassa esitellään hyvin alueen monipuolista luontoa ja kulttuuria. Tekijä vie lukijat aikaan, joka nykyään tuntuu muinaiselta: "uljas Bosnia (Bosna ponosna), urhea Hercegovina (junačka Hercegovina) ja kaunis Dalmacia". Pälsi johdattelee lukijaansa diskreetisti teoksen maailmaan:

Bosnian asukkaat ovat slaaveja, minkä kansanryhmän tunteminen on meille suomalaisille tarpeen, nykyjään vielä enemmän kuin ennen. Tutustuminen käy helposti tuolla etelässä, missä valtiollinen vastakohtaisuusu ei haittaa.