 |
| Kulttuurimaiseman reunoilla viihtyvä nokkonen |
Dmitri Lihatshovin Leningradin piiritystä kuvaavassa teoksessa Moja voina tekijä kertoo, kuinka kevään tullessa piiritettyyn kaupunkiin ihmiset alkoivat ensi töikseen etsiä nokkosia ruuakseen. Seuraavan talven koettelemuksissa selvisivät parhaiten ne, jotka osasivat kuivata kesällä saatavaa ravintoa, mm. nokkosta.
Olen postausurani jokaisena keväänä kirjoittanut nokkosista, siksi innostava tuo pellonpientareiden rikkakasvi on. En ole vielä toistaiseksi nähnyt ketään niitä poimimassa, mutta uskon, että asialle omistautuneita hortaajia Suomesta kyllä löytyy. Ensimmäinen nokkosretki tapahtuu yleensä silloin, kun luonto on puhkeamaisillaan kukkaan. Mieli täyttyy ilolla ja kiitollisuudella. Nokkosretki edustaa puhdasta iloa, mitä ei varjosta mikään elämän huoli.
 |
| Pussillisesta nokkosta tulee lautasellinen ryöpättyä nokkosta. |
- paista voissa pari hienonnettua salottisipulia (voit paistovaiheessa lisätä joukkoon tilkan kuivaa vermuttia)
- lisää muutama lusikka vehnäjauhoja, kypsennä hetki ja lisää sitten maitoa ja kermaa siten, että saat kastikkeelle sellaisen paksuuden kuin haluat. Sekoita hyvin, ettei tule paakkuja!
- lisää ryöpätyt ja hienonnetut nokkoset
- mausta suolalla ja pippurilla (valkopippurilla)
- lisää hivenen sokeria makua pyöristämään
- jos pidät happamesta, lisää hiukan etikkaa tai sitruunamehua
- voit vielä lisätä joukkoon hienonnetun, kovaksi keitetyn munan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti