Viiden kirjan haaste

Vakituinen haastajani Ketjukolaaja laittoi Kirjanpauloissa -blogin Viiden kirjan haasteen eteenpäin, eikä siihen voi olla tarttumatta. Viisi kysymystä ja haaste eteenpäin mahdollisille blogisti-lukijoilleni. Nämä ovat mukavia!

1. Kirja, jota luen parhaillaan on Gustave Flaubertin Bibliomania. Teos on pieni ja sievä ja siinä on Flaubertin novellin lisäksi Hannu Salmen essee Kirjojen narrit ja orjat, jossa mielenkiintoisesti kuvataan Bibliomanian syntyhistoriaa ja esitellään kuuluisimpia bibliomaaneja ja Antti Nylénin essee Kirjoista ja ihmisistä. Novelli kuvaa hauskasti ja traagisesti, mihin kirjojen omistamisen himo johtaa. Kaikin puolin rikas teos, vaikka sivuja on hiukan päälle sata. Lukija joutuu pohtimaan omaa kirjasuhdettaan: onko se filiaa vai maniaa. Kirja kuuluu luokkaan Helmet, jonka haluaisin omistaa. 

2. Kirja, josta pidin lapsena oli Kapteeni Marryatin Uuden metsän lapset. Silloin kuvittelin, ettei parempaa kirjaa ole kirjoitettu. Illuusio särkyi muutama vuosi sitten, kun löysin kirjan sattumalta ja luin sen uudelleen: ei olisi pitänyt! Olisi pitänyt pitää mielikuva mestariteoksesta. Tapahtumat sijoittuvat Cromwellin ajan Englantiin, jossa kartanon lapset joutuvat isänsä väkivaltaisen kuoleman vuoksi mieron tielle, mutta raivaavat neuvokkuudellaan itselleen hyvän elämän, kunnes lopulta oikeus voittaa ja he voivat palata kotikartanoon. Minusta parasta oli lasten neuvokkuus ja keskinäinen solidaarisuus. Rakentava kirja.

3. Kirja, joka jäi kesken on valitettavasti edelleenkin Volter Kilven Alastalon salissa. Jos haluat mennä katsomaan keskeneräistä rakennustyömaata, niin tästa klikkaamalla sinne pääset: Alastalon salissa lukupäiväkirja. Tämä kuuluu kirjoihin, jonka haluasin lukea loppuun saakka: vielä puuttuu noin 200 sivua, mutta koska näin julkisesti tässä voivottelen osaamattomuuttani, täytynee tarttua itseään niskasta kiinni keväällä. Teos on niin toisenlainen kuin tavalliset romaanit, että se vaatii lukijalta täydellistä submersiota kirjan maailmaan. Lukemisen keskeyttäminen haittaa kovasti uudelleen uppoutumista. Nerokas teos kaikesta huolimatta. 

4. Kirja, joka teki vaikutuksen on Tolstoin Anna Karenina. Yhtä paksu kuin edellinenkin teos, mutta draamaa ja sisältöä riittää niin paljon, etteivät lukuhalut lopu kesken. Todellisuuden ja illuusioiden ristiriitaa, kulttuurikuvia leveällä siveltimellä, ikuisia aiheita, suuri romaani.

5. Kirja, johon palaan uudestaan on Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä. Luin kirjan ensi kertaa joskus 1970-luvulla ja ajattelin, että miksei näin merkittävä teos ole laajemmin tunnettu. Asia korjautui sitten Hämäläisen Finlandia-palkinnon myötä. Kerronnan draama on kuin Anna Kareninassa, kerronnan rikkaus kuin Volter Kilvellä. Ainutlaatuinen sivityneistökuvaus, josta välittyy sekä hieno ajankuva että yleisinhimillinen tematiikka. Tämän pitäisi kuulua jo koulun äidinkielen opsiin.