maanantai 4. tammikuuta 2016

Kainuun kuvia

Sotkamon avara kirkkosali
Vuodenvaihteessa oli mahdollisuus käydä Kainuussa, joka on pysynyt minulle samanlaisena Suomen valkoisena läikkänä kuin Pohjanmaa. Lunta oli maassa, järvet jäässä ja pakkasta oli sopivasti, niin että pääsi suksille. Vuokatissa kuuli enemmän venäjää kuin suomea, joten oli myös kansainvälistä tunnelmaa. Matkailijoiden eteen on tehty kovasti töitä, sen huomasi kaikkialla, ja Kainuun talvinen luonto oli sykähdyttävä. 


Vuokatin maisemia
Sotkamon kirkonkylä on rakennettu niemelle ja kannakselle keskelle järvimaisemaa. Kylän raitin päässä on kirkko. Uudenvuodenpäivän jumalalanpalvelus oli hyvin rakennettu: kauniisti toteutettu liturgia, hyvä saarna ja kanttorin reipaat musikaaliset otteet. Oli vain sääli, että kirkossa oli ehkä parikymmentä seurakuntalaista, vaikka oli valmistettu arvokas ja koskettava jumalanpalvelus. 

Seurakunnan kirkko valmistui suurina nälkävuosina, jolloin neljännes sotkamolaisista menehtyi nälkään. Kirkko on vihitty 1870 ja se on Kuhmon kirkon ohella Kainuun suurin: sinne sopii kaikkiaan 1500 henkeä. Urut on tehty omassa kylässä (Sotkamon Urkurakentajat Oy). Kirkkoa oli rakentamassa Tolpon kirkonrakentajasuku, arkkitehtinä Oulun lääninarkkitehti Johan Oldenburg. Alttariseinä ja valaisimet ovat 1950-luvulta. Kirkon sinisävyinen sali on ilmava ja juhlallinen, ja eri aikaudet ovat hyvässä harmoniassa keskenään. 

Kirkon eteiseen oli tuotu pro patria-tauluja lakkautetuista kouluista. Kaikkiaan 278 sotkamolaista kaatui sotien aikana. Sotkamon kirkkoa on myös talvisodassa pommitettu. Venäläisten tavoitteena oli Kuhmon, Sotkamon, Kajaanin ja Oulun valloittaminen. Neuvostoliiton 54. divisioona pysäytettiin kuitenkin Kuhmossa ja venäläisiä kaatui Kuhmon rintamalohkolla kaikkiaan noin 10.000. Uskoisin, että moni venäläinen hiihtovieras olisi kiinnostunut myös näistä vaiheista. 

Kestäviä arvoja puolustettiin
Kajaani on Suomen vanhimpia sisämaan kaupunkeja ja se on perustettu vuonna 1651. Menneistä ajoista todistavat Kajaanin linnan rauniot. Linnan tehtävänä oli turvata Täyssinän rauhan rajat ja suojella Kainuuta venäläisiltä. Linnan vaiheet ovat moninaiset, siellä on pidetty vankeina kuuluisia toisinajattelijoita ja lopulta venäläiset räjäyttivät linnan. Linna ja sitä ympäröivä koski- ja voimalaitosalue on kansallisesti arvokas kulttuurimaisema. 

Eri aikakausien dialogia Kauppakadulla
Kauppakatu on myös hieno nähtävyys Kajaanissa: harvassa Suomen kaupungissa on löydettävissä vastaava funkistalojen rivi ja eri aikakausien rakennustyylien kerrostumia. Kauppakadun ja Välikadun välisen korttelin sisäpiha tarjoaa vaikuttavan urbaanin takapihanäyn ja Koivukoskenkadulla herkkä pergola tuo etelän tunnun Kainuun pääkaupunkiin. Sääli, että kaupunkiin on muuten rakennettu niin paljon rumaa ja mittakaavatonta. 


Hienostunutta arkkitehtuuria Kajaanissa


Kauppakadun uljas funkkistalojen rivi
Kun Kauppakadulta poikkeaa Välikadulle, löytää sieltä Pekka Heikkisen leipomon. Jo tämän kahvilan takia kannattaa matkustaa Kajaaniin. Paikka ei ole puunattu, mutta tiski nitisee monenlaisten herkkujen painosta ja liikkeen ovi käy yhtenään. Voit ostaa mukaasi puu-uunileivän, joka on leivottu Arkangelista vuonna 1915 tuotuun leivänjuureen tai sitten tervaleivän. Kahvilla voit nauttia rahkamunkin, Hollanin viinerin tai Napoleonin. Matkailija tuntee tulleensa aitoon eurooppalaiseen kulttuurikaupunkiin. 

Kajaanittaret herkkujen äärellä



4 kommenttia:

  1. Onpa hieno matkakertomus Kainuusta! Upeita kuvia ja asiaan perehtynyt selostus.

    Mukava kuulla, että jossain päin Suomea on vielä venäläisiä turisteja. Täällä Savossa on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Muuten on kyllä ulkomaalaisia.

    Uudenvuoden jumalanpalvelus joutui varmaan kovaan kisaan kävijöistä, kun oli nuo pyhäpäivät tuolla tavalla, saattoivat monet käydä sitten sunnuntaina tai säästivät vielä loppiaiseen. Vaikka eipä ne kirkot taida kävijöistä pullistella juhannuksen seutuunkaan. Marmoritaulujen siirtäminen kirkkoon on oiva ratkaisu! Ne Tolpot taisivat olla rakentajina Rautalammillakin? Kauniit on enkelit alttariseinällä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä parhaat joulunajan kirkot koettiin Sotkamossa. Helsingissä joulukirkon viesti oli että "kynttilä valaisee pimeän huoneen" eikä sitten muuta. Kirkolla on kiltteyden ongelma, kun aina täytyy myötäkarvaan sukia. Papit eivät saisi väheksyä seurakuntalaisten hengellistä ikävää ja ymmärrystä. Jouluna pitäisi panna parasta pöytään myös kirkossa, kun kirkot kerrankin ovat täynnä.

    Tuo Sotkamon kirkon sininen tunnelma oli kyllä samanlainen kuin Rautalammin kirkossa. Rautalammilla oli töissä isä ja poika Tolpo, Sotkamossa poika.

    VastaaPoista
  3. Olipa mukavaa lukea ja nähdä kotiseutua uusin silmin! Hienoa, että viihdyit, toivottavasti poikkeat toistekin! Pekka Heikkisellä kannattaa ehdottomasti maistaa kermasarvia, ne ovat puu-uunileivän lisäksi minun vakio-ostoksiani. T. Kati Kainuun kasvatti :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä Kainuu minut yllätti monella tapaa, siksi monipuolista oli luonnon ja kulttuurin dialogi.

    VastaaPoista