Uniikki. Etiikan perusteet

ET-oppilas omassa mikrokosmoksessaan

Elämänkatsomustieto on jossakin muodossaan luultavasti se katsomusaine, jota tulevaisuuden lapset ja nuoret tulevat koulussa opiskelemaan. Vaikka suomalainen katsomusaineiden opetus on maailman huipputasoa ja palvelee kaikkia oppilasryhmiä, on uskonnonopetus jatkuvasti poliittisten intohimojen kohde, lue: se pitäisi tällaisenaan lopettaa ja korvata oppilaille yhteisellä aineella. Äänekkäästi tätä on valjastettu ajamaan mm. Helsingin Sanomat. Hyvänä esimerkkinä lehden tasottomasta kirjoittelusta voisi mainita vaikkapa Saska Saarikosken kolumnin tästä aiheesta. Yhteistä katsomusopetusta vastustavat erityisesti ortodoksi-, muslimi- ja et-vanhemmat, koska pelkona on joko se, että uskontoa opetetaan liikaa tai sitten liian vähän. Nykyisellä mallilla palvellaan hyvin kaikkia perheitä. 

Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta et-oppilaiden määrä on ollut maassa vähäinen. Siksi on puuttunut myös tasokkaita oppikirjoja, ja on ollut myös pula pätevistä aineen opettajista. Opetushallituksen kustantamasta vaatimattomasta ja asenteellisesta alakoulun et-oppikirjasta olen postannut jo aikaisemmin (Miinan ja Villen ihmeellinen ET-maailma). 

Nyt on julkaistu erinomainen yläkoulun etiikan oppikirja Uniikki, tekijöinä Karoliina Käpylehto, Marja Manner ja Raija Silferberg (Edita 2018). Tekijät ovat kokeneita uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opettajia, ja työn jälki sen mukaista. Kirja on hienosti yleissivistävä herättäen ajatuksia myös vanhemmassa lukijassa.

Etiikka on et:n ydintä, onhan sen keskiössä hyvä elämä. Kirjan esipuheessa tekijät toteavat, että käsitykset hyvästä elämästä ovat hyvin yksilöllisiä, sidoksissa kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin. Tähän hyvään elämään kuuluu myös kysymys ihmisen hyvyydestä, josta tekijät toteavat asiallisesti: "Ihmisen omaan ihmiskäsitykseen voi kuulua vaikkapa uskomus, että ihmiset ovat yleensä hyväntahtoisia tai että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä ja tavoittelevat vain omia etujaan." Esipuheessa tulee näkyviin myös toinen et:n keskeinen ajatus: yksilökeskeisyys. Tärkeää ovat lukijan omat ajatukset ja oma elämismaailma. Sivua koristaa myös nykytulkinta Caspar David Friedrichin maalauksesta Der Wanderer über dem Nebelmeer. 

Kirja on jaettu kahdeksaan lukuun, jossa ensimmäisessä käsitellään itsenäistä eettistä ajattelua yleisesti, jonka jälkeen esitellään kolme klassista eettistä ajattelumallia: hyve-etiikka, deontologinen etiikka ja utilitarismi. Viimeiset neljä lukua käsittelevät sananvapauden, ihmissuhteiden, elämän ja kuoleman sekä terveyden eettisiä ulottuvuuksia. Kussakin luvussa on lopussa tehtäväosio, jossa oppilas tutustuu, pohtii, tutkii ja soveltaa oppimaansa. Tehtävät on hyvin laadittu ja mittaavat monenlaista oppimista ja ymmärtämistä. Nuo em. eettiset mallit opetetaan tällä hetkellä konstruktivismin hengessä niin hyvin, että esim. ylioppilaskirjoituksissa monet kokelaat sortuvat analysoimaan kristillisen etiikan probleemeja noiden kolmen mallin avulla. 

Kirjan kuvitus on osin hyvinkin onnistunut, osa on hankittu luultavasti halvemman hinnan vuoksi kansainvälisistä lähteistä, koska kuvatut henkilöt eivät näytä suomalaisilta vaan etnisiltä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta kertoo tietystä asenteesta. Lukija voi miettiä vaikkapa suomalaisten tiedotusvälineiden uutisointia kouluista: yleensä haastatellaan mamunuoria. Tämän takana on tietenkin agenda, johon en tässä yhteydessä halua enempää puuttua. 

Hyve-etiikan yhteydessä käsitelty Martha Nussbaum olisi ansainnut kriittisemmän tarkastelun. Tekstistä käy tahattomasti ilmi, että omatunto olisi Nussbaumin keksintö. Myös Nussbaumin näkemystä, että ihmiselämä ei ole enää elämisen arvoista, jos ihminen on niin sairas, ettei voi enää toimia normaalisti, olisi voinut kriittisesti tarkastella. Nussbaumin ajatteluhan avaa portit eutanasialle. 

Positiivista kirjassa on taiteen ottaminen useassa yhteydessä hyvän eettisen elämän perustekijöihin. Tämä näkyy myös kirjan kuvituksessa. Taide voikin olla uskonnottomalle oppilaalle portti metafysiikan maailmaan. 

Hyve-etiikan yhteydessä oleva artikkeli Anna Politkovskajasta oli myös hieno. Tekijät ovat osanneet aktualisoida vanhat eettiset teoriat tähän päivään ja havainnollistamaan myös sen, että johdonmukainen eettinen elämä voi johtaa myös kuolemaan. 

Toiseus on et:n lemmikki. Erilaisia perhemalleja esitellään, myös sukupuolisia suuntauksia. Yksi artikkeli on myös omistettu sukupuolettomuudelle. Näihin ilmiöihin tekijät ainelähtöisesti suhtautuvat myönteisesti. Kuitenkin läpi kirjan on tekijöillä varsin analyyttinen ja monipuolinen näkemys eri eettisistä ongelmista (esim. abortti ja eutanasia): eri näkemykset tuodaan esille ja annetaan oppilaan itsensä tehdä eettiset päätelmät.  

Kirjasta heijastuu myös, että tekijät ovat nuoria: vanhukset eivät osaa käyttää tietotekniikkaa ja siksi syrjäytyvät. Myös puhe elämänkaaresta on aikansa elänyt. En millään jaksa uskoa siihen, että ihmisen "elämänkaari" olisi korkeimmillaan 40-50 vuotiaana. 

Terveyden ja hyvinvoinnin etiikassa olisin käsitellyt nykyuskontoa ortoreksiaa (kasvissyönti, veganismi, karppaus...), joka myös on yhtenä olennaisena osana juutalaisuutta ja islamia. Lepoa käsittelevä osuus olisi rikastunut sillä, jos olisi käsitelty antiikin otiumin merkitystä koko länsimaisen kulttuurin kehitykselle: kaikki eivät raataneet, vaan osa käytti liikenevän ajan ajatteluun. 

Uniikki on kaikin puolin hieno oppikirja, jota leimaa monipuolisuus, analyyttisyys ja kulttuurimyönteisyys. Kirja on myös oppilaille helppolukuinen.