Koko kristillinen maailma juhli pääsiäistä (2.3 miljardia kristittyä), mutta meillä Suomessa valtamedia ei katsonut aiheelliseksi kertoa mitään tästä kirkollisesta juhlasta, vaikka Suomenkin väestöstä suurin osa vietti pääsiäistä jollakin tavalla. Ei kerrottu edes vanhaan tapaan Isä Polykarpoksen pashaohjeesta tai muusta pittoreskistä hyvän vähemmistön tuohustelusta. Olisi kerrottu edes mämmistä (sen syöntiä kuuluu kauhistella, tai sitten kysytty ulkomaalaisilta, että eikös olekin kamalaa tämä mämmi!) Ei olisi tarvinnut edes kertoa, että myös mämmillä on uskonnollinen tausta puhumattakaan munista. Mutta ei: vaikenemisen muuri.
Hesari vaikeni pääsiäisestä täysin, ja televisiossakin oli vain yksi tunnin dokumentti Tihvinän Jumalanäidin ikonin vaiheista (sentään oikea pääsiäiskirkkokunta!) Uutistenlukijalta taisi lipsahtaa klassikko "ortodoksien suurin juhla". Näillä mennään, kuten kansalla on tapana sanoa. No onneksi on YLE:n Radio 1, josta sai kuulla pääsiäisohjelmia ja musiikkia kylläkseen.
Uskonto on mediassa sopimaton teema: siitä on vaikea kirjoittaa, ja mieluiten se sopii unohtaa kokonaan, jos ei sitten ole kerrottavana jotain raflaavaa lastenahdistelua lestadiolaispiireistä, tai tiedostavien piispojemme uusimmista parisuhdenäkemyksistä. Surullisimmillaan tämä uskonvälttely on loruilevissa, kuulijoita aliarvioivissa ja tunnelmoivissa radion aamuhartauksissa. Uskonto on julkisuudessa musta aukko - kaukana oleva, pelottava entiteetti.
Pääsiäiskirkossa pastori saarnasi, että me ihmiset teemme usein parhaamme haudataksemme Jeesuksen ja pitääksemme hänet myös siellä. Tämä sana jäi minulle märehdittäväksi pyhinä.
Kyllä pääsiäinen on mysteeri. Nykyihmisille ehkä vielä mysteerimpi kuin joulu. Kolmas suuri juhla, helluntai, tunnetaan sentään heiloistaan... Meilläkin oli pieni pääsiäismysteeri, kun oltiin saatu pääsiäiskortti Pirjolta ja vasta pääsiäisen jälkeen tajuttiin kumpiko Pirjo oli kyseessä. Ajattelin laittaa Pirjolle helluntaikortin, jos jostain sellaisen löydän.
VastaaPoistaOnpa harmi, jos pidät aamuhartauksia uskonvälttelynä. Minua ihan kiinnostaa kuulla mitä Kuronen huomenna kertoo urastaan pappina, joka sai pääsykokeessa kehnot pisteet dogmatiikasta.
Ihan jokunen kuukausi sitten eräässä Kuopion paikallisessa ilmaisjakelulehdessä nuori päätoimittaja kirjoitti uskonnosta ja uskosta pääkirjoituksessa ja minäkin kiitin siitä, että joku uskaltautuu kirjoittamaan tästä aiheesta pelkäämättä leimautuvansa epäuskottavaksi. Hän vastasi viestiini ja kertoi saaneensa erityisen paljon palautetta juuri siitä kirjoituksestaan. Hän myös arveli, ettei muualla maailmassa suhtauduta uskontoon niin väheksyen kuin Suomessa.
No kärjistysmoponi keuli taas. Hyvää aamuhartautta kyllä saa kuulla, eikä kaikkien tarvitse olla palavia pensaita. Kuulijoiden uskonymmärrystä ja Jeesus-ikävää ei kuitekaan tule aliarvioida.
VastaaPoistaHmm, ei tullut asiaan niin kiinnitettyä huomiota kun sosiaalisessa mediassani asia oli kyllä hyvin esillä ja Hesaria nyt en muutenkaan seuraa...
VastaaPoistamutta ehkä tämä nyt sitten oli taas yksi erävoitto sosiaaliselle medialle perinteisistä medioista.
No kyllä olet siinä oikeassa, että sosiaalisessa mediassa voi liikkua juuri sellaisessa piirissä, joka itselle sopii. Kannan vaan huolta siksi, että valtamedia muokkaa salaa ja suoraan ihmisten asenteita.
VastaaPoista