Otsikon fontti viittaa villiin länteen
Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen jatkavat ansiokasta historian elävöittämistä teoksellaan Kuohuvaa historiaa, joka keskittyy oluen kulttuurihistoriaan. Aikaisemmin kaksikko on käsitellyt hävitystä (Hävityksen historia, Atena 2007) ja antiikin urheilua (Antiikin urheilu, Atena 2005). Jälkimmäinen teos palkittiin myös Tietofinlandialla. Tekijöiden ansiona on hyvä yleissivistys, monipuolinen kielitaito ja elävä, hyvä kielenkäyttö. Tämä viimeinen teos on myös poikamainen, mikä sopiikin teemaan hyvin, onhan oluenjuonti perinteisesti ollut miesten askare.
Tekijät ovat ymmärtäneet syvällisesti sen, että kaikki liittyy kaikkeen. Pieneltä tai vähäpätöiseltä tuntuva asia saattaa pitää kuitenkin sisällään suuria ulottuvuuksia ja merkityksiä, kunhan sitä tarkemmin tutkii. Ravintoaineet ovat arkisia asioita, mutta niihin liittyy paljon talous-, tapa-, kulttuurihistoriaa. Kirjassa on 24 lukua, joissa kuvataan oluen yhteyksiä politiikkaan, talouselämään ja aatehistoriaan. Lisäksi jokaisen luvun lopussa on esitelty yksi olut, joka liittyy kerrottuihin tapahtumiin. Näin teos liikkuu monella tasolla ja on omiaan innoittamaan tutustumaan syvemmin kerrottuihin tapahtumiin ja avaamaan ehkä pullon jotain mainiota olutta.
Oluen hengellinen ulottuvuus on ollut yllättävän suuri. Tästä yhteydestä kerrotaan luvuissa Kirkon ja oluen liitto ja Uskonpuhdistusta humalan tuella. Viimeinen luku käy myös hyvästä uskonpuhdistuksen esittelystä. Oluen matkassa kuljetaan Venäjällä, Baltiassa, Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Norjassa, Irlannissa, Balkanilla, Tšekkoslovakiassa, Suomessa ja tietenkin Saksassa. Oluen historia tuntuu fokusoituvan Saksaan ja Englantiin.
Teoksen parasta antia ovat erilaiset näkökulmat olueen: sitä saatetaan tarkastella hollantilaisten laatukuvien kautta, olut voi olla osa sosiaalitointa, olut voi rakentaa rauhaa tai kannustaa uusiin sotaponnistuksiin, panimon lähde voi pelastaa piiritetyn kaupungin väestön... Itse pidin eniten vanhemmista aiheista. Suomen sotakin avautui uudella tavalla Sandelsin kautta. Mielenkiintoinen oli myös Vaclav Havelin olutmenneisyys ja koko hänen poliittisen toimintansa esittely.
Kuohuva historia on kaikin puolin oiva ja viihdyttävä kirja, joka sopii luettavaksi kaikille historiasta ja ruokakulttuurista kiinnostuneille, olivatpahan he oluen ystäviä tai eivät. Historiaa voi tarkastella vaikkapa leivän, makkaran tai juuston perspektiivistä. Ei niin arkipäiväistä asiaa, etteikö siitä aukeaisi suuremmat, jopa metafyysiset näkymät. Jään odottamaan teosta Lemuavaa historiaa.
 |
| Viime kesän olutlöytö Yorkista |
Tämäkin poikamainen setti sopii hyvin tematiikkaan: https://www.youtube.com/watch?v=FeroNu0UotI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti