 |
| Ile of Skye |
Ensimmäinen kosketukseni Skotlantiin oli kodin kirjahyllyssä ollut Helmi Krohnin Järvien, vuorien ja sankarien maa, historiallispainotteinen matkakuvaus, joka synnytti nuoressa sydämessä kaipuun karuun seikkailujen maahan. Walter Scott, viski ja Matkantekijä-sarja ruokkivat myöhemmin vielä tätä kaipuuta. Em. tv-sarja on kuulemma vaikuttanut huomattavasti Skotlannin turismin kasvuun aivan samoin kuin Poldark on tuonut paljon matkailijoita Cornwalliin. Tänä kesänä lapsuuden toive sitten toteutui, kun kiersin viikon päivät Skotlantia Edinburghista Skyen saarelle: osa mielikuvista piti paikkansa, joihinkin odotuksiin sitä vastoin joutui pettymään.
 |
| Näkymä Edinburghin Candlemaker Rowlle |
Edinburgh on aito suurkaupunki, jonka keskusta on suunniteltu näyttäväksi Lontoon edustuskorttelien tapaan, mutta josta löytyy myös kapeita keskiaikaisia kujia. Talojen hiekkakiviseinät ovat likaisenharmaat, kuten kaikkialla muuallakin Skotlannissa. Kaupunkikuva on kovin rosoinen, mutta samalla jännittävä. Siisteys ja järjestys eivät ole skottien eikä englantilaisten vahvuus, mutta puutteet korvataan ihmisten herttaisella luonteenlaadulla ja kansanomaisuudella.
Princess Street on suuri edustuskatu, jonka varrella on runsaasti liikkeitä, iso puistoalue ja jättiläismäinen Walter Scottin muistomerkki. Kun kävelee North Bridgeä pitkin ratapihan yli kohti vanhaa kaupunkia, voi poiketa Afternoon Tealle tyylikkääseen Grand Cafeehen, jossa pääsee mukavasti viktoriaanisen ajan tunnelmiin. Teen voi nauttia myös gin tonicin tai Moet & Chandonin kanssa.
 |
| Grand Cafe |
Kun kääntyy sitten oikealle, avautuu pitkä High Street (Royal Mile), joka kulkee Holy Road Abbeyn linnasta Edinburghin linnaan. Tämä on kaupungin varsinainen turistirysä, jossa puljaa suomalaisen mielestä aivan liikaa ihmisiä. Kadun varrella on kymmenittäin Harris Tweed -tuotteita myyviä kauppoja, mutta tweedasuihin pukeutuneita ihmisiä en tosin nähnyt yhtä ainutta Skotlannissa viikon aikana.
Kadun varrella kannattaa poiketa Pyhän Egidiuksen (St Giles) katedraaliin. Siellä on saarnannut mm. Skotlannin uskonpuhdistaja John Knox, ja siellä Skotlanti on myös julistettu protestanttiseksi. Egidius oli suosittu pyhimys Skotlannissa, muttei liity maahan muuten millään tavoin, koska hän eleli Etelä-Ranskassa Camarguen soilla kauris-ystävänsä kanssa, joka oli imettänyt maailmasta luopunutta Egidiusta tämän ollessa heikkouden tilassa. Visigoottien kuningas Wamban ollessa metsällä hän ampui vahingossa Egidiuksen kauriin sijaan. Hyvittääkseen kurjan tekonsa kuningas perusti St-Gillesin luostarin.
 |
| High Street |
Kadun päässä on Skotlannin suosituin matkakohde Edinburghin linna. Väkeä linnan alueella oli varsin runsaasti, ja linnaan pääsykin piti varata jo etukäteen. Viehättävintä paikassa on kauniit kaupunkimaisemat, keskiaikainen linnatunnelma ja Skotlannin kruununkalleudet. Linnan pihalla järjestetään myös kuuluisa tattoo.
Matkan aikana kävin vielä useassa linnassa, osa raunioina, osa aatelisperheiden asumina, mutten tässä postauksessa aio enempää puuttua niiden moninaisiin vaiheisiin. Linnat tai linnan rauniot ovat olennainen osa skotlantilaista maisemaa.
 |
| Edinburghin linnanpiha |
Edinburghissa kannattaa poiketa Skotlannin kansallismuseossa, joka jo rakennuksena on mielenkiintoinen. Lisäksi näyttely on suunniteltu poikkitieteellisesti yhdistellen eri kulttuuripiirejä ja aikakausia. Koululaisille museo on ehdottoman hienosti rakennettu, jos vain opettaja näkee vähän vaivaa museopäivän suunnittelussa. Katsojalle museon konsepti on poikkeuksellisuudessaan hieman haastava (ei siis vaikea tällä kertaa), mutta palkitsee vierailijan urakan päätteeksi. Itse pidin kovasti Skotlannin rikkaan teollisen perinnön esittelystä. Museon päähalli on hieno viktoriaaninen luomus, joka toi mieleen Leedsin Cornmarketin.
 |
| Skotlannin kansallismuseon suuri sali |
Pieni, viehättävä nähtävyys kaupungissa on skyenterrieri Bobbylle omistettu patsas. Bobbyn isäntä John Gray kuoli 1850-luvulla, jonka jälkeen koira vartioi isäntänsä hautaa Greyfriarsin hautuumaalla 14 vuotta. Haudan viereen kaupunkilaiset rakensivat koiralle kopin ja toivat myös ruokaa. Bobbyn suihkulähdepatsas on Candlemaker-kadun alussa. Matkailijat ovat hinkanneet koiraparan kirsun kiiltäväksi, koska se muka tuo onnea...
 |
| Greyfriars Bobby |
Sitten ihan rehellinen mainos, josta en tosin saa puntaakaan. Jos haluaa käydä aidossa skottilaisessa pubissa, jossa kaikki elementit ovat kohdallaan, niin se on Cloisters Bar 26 Brougham Street: historiallinen luostariympäristö, ystävällinen palvelu, rapea fish and chips ja iso valikoima oluita ja siidereitä. Täällä tunsi olevansa Skotlannissa.
Edinburghista pohjoiseen sijaitsee St Andrewsin yliopistokaupunki. Kaupunki on myös golfin synnyinkaupunki. Yliopisto on perustettu 1413 ja se on nykyään yksi arvostetuimmista korkeakouluista Brittein saarilla. Kaupungin päänähtävyys on Pyhän Andreaan katedraalin rauniot, josta tulee mieleen samankaltaiset rauniot Whitbyssä. Kävin kaupungissa cream tealla samassa kahvilassa, jossa Kate ja William olivat toisensa tavanneet. Yliopiston museo on myös varsin mielenkiintoinen esitellen tutkimustyön ja opiskelijaelämän moninaisuutta.
 |
| Pyhän Andreaan kirkon rauniot |
 |
| Katunäkymä St Andrewsistä |
 |
| Cream Tea on aina paikallaan |
St Andrewsin pohjoispuolella, Teyn salmen toisella puolella on Dundeen kaupunki, jonka merkittävin nähtävyys nykyään on Victoria & Albert Museumin designmuseo. Rakennus muistuttaa vanhaa purjelaivaa, ja sen on suunnitellut japanilainen Kengo Kuma. Betoni ei ole muualla kaunista kuin betonibrutalismissa, ja mielestäni rakennus oli raskaan näköinen, ja läheltä katsoen betonilaatat alkoivat jo murentua. Museon sisällä koggimainen tunnelma näkyi seiniä pitkin kiipeilevässä puupaneloinnissa.
Pidin kovasti Charles Rennie Mackintoshin Tammihuoneesta (The Oakroom). Huone oli vuonna 1908 rakennettu Glasgow´hun teehuoneeksi. Huoneen esittelyssä kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, että tila oli tarkoitettu naisille, koska he eivät voineet rymytä kapakoissa miesten tapaan. Huone jouduttiin myöhemmin purkamaan 700 osaan, ja se siirrettiin V&A museoon vuonna 2018. Kokoaminen kesti 16 kuukautta ja maksoi 1.3 miljoonaa puntaa.
Museossa oli paljon vanhaa ja uutta skottilaista osaamista, jota oli ilo katsella, museon kaupassa saattoi tiedostava asiakas ostaa sarjakuvakirjat Greta Thunbergistä tai Amanda Gormanista. Konservatiivisempi vierailija meni sitävastoin ihailemaan museon vieressä olevaa Dundeessä rakennettua RRS Discoveryä, jolla purjehdittiin Antarktista tutkimaan1900-luvun alussa.
Tiedostaminen ja wokettaminen alkaa Skotlannissakin saada jalansijaa: yli 1500 vuotta vanhan Aberdeenin Saint Marcharin katedraalin pihalla olevassa infotaulussa ei sanallakaan mainittu, mikä tämä kirkko on ja miksi se on merkittävä. Sen sijaan siinä oli kolme ilmoitusta, miten biodiversiteetti toteutuu kirkon hautausmaalla.
 |
| V&A Desigmuseum ja RRS Discovery |
 |
| Macintoshin Oakroom |
Matkalla poikkesin myös Singletonin viskitislaamoon. Viehättävä opas kuljetti meitä mäskäämöstä tislaamoon ja kertoi pitkät piustat viskin säilyttämisestä ja markkinoinnista. Kyseisen tislaamon tuotteet menevät kuulemma kaikki Kaakkois-Aasiaan, vaikka Alkonkin hyllyillä olen niitä nähnyt. Savuinen ja turpeinen viski on siitä hyvä juoma, että sen haistelu on jo puolet nautinnosta. Sitten ei tarvitse juoda kuin pieni siivu, niin viskinautinto on jo siinä, eikä enempää enää halua. Skyellä ostin pullon Raasayta, jonka säästän syksyn synkkiin hetkiin.
 |
| Mäskisammioita |
Loch Ness on pitkä, syvä ja kapea järvi, jonka rannalla ei juurikaan ole asutusta, vain muutama linna. Vähän tuli sellainen olo, kuin olisi ajanut Kemijoen vartta pitkin. Suomalaiselle skottilainen järvimaisema on tutunoloinen, ja kun lähtee Loch Nessin pohjoispuolelle ovat Ylämaan maisemat kuin Lapista. Kanerva alkoi juuri kukkia.
 |
| Loch Nessin tunnelmaa |
Skyen saarelle pääsee sekä siltaa pitkin että lautalla. Luonto on siellä jo varsin karua. Retkeilijöitä näkee paljon vuorilla, ja Portreen kaupungissa on oikea mellakka käynnissä turismisesongin aikana: palvelut eivät riitä matkailijamääriin nähden ollenkaan. Kaupunki on kuitenkin pittoreski ja varsin vehreä, jos sitä vertaa ympäröivään luontoon. Myös sen historia on varsin pitkä alkaen Pyhän Kolumban ajoista, Ossianin legendasta aina Cullodenin taistelun jälkiselvittelyihin saakka.
Jos unohtaa kehnot ruuat ja vaatimattomat majapaikat, täytti Skotlanti kaikki odotukset: kauniit maisemat, hieno menneisyys ja pieni urhea sankarikansa, joka on aina ollut ison naapurinsa ahdistama.
 |
| Portreessä on mikroilmasto |
 |
| Ylämaa kutsuu! |
 |
Taustalla Skyen karut kukkulat |
