Ruumiin ikävä

Iris Uurron Ruumiin ikävä yllätti minut nykyaikaisuudellaan. Teos ilmestyi 1930 herättäen aikaan paljon huomiota ja pahennusta rohkean aihemaailmansa vuoksi. Aviorikosta ja naisen halua oli tosin kuvattu ennenkin (Anna Karenina, Papin rouva), muttei näin suorasanaisesti. Teoksen kielikin on yllättävän modernia.

Romaanin rakenne on varsin erikoinen: pohjavireenä on Paula ja Olli Lassilan sekä Eric Thorpen kolmiodraama, johon punoutuu laajoja kertomuksia sekä työ- että perhe-elämästä. Mitään aihetta ei erityisesti fokusoida, ja varsin kehälliseltä tuntuvia asioita voidaan kuvailla sivukaupalla (esim. Lassilan kouluelämää tai naisten keskustelua eväistään työmaaruokalassa). Teoksen päähenkilöt edustavat keskiluokkaista helsinkiläistä sivistyneistöä. Maaseutua teoksessa ei kuvata lainkaan, Helsinkiä senkin edestä.

Juonen kulku on seuraava: Olli Lassila on matematiikan lehtori, jonka vaimo on Paula. Lassila ei pidä työstään, koska monet oppilaat hänen mielestään olivat lahjattomia tai typeriä, ja tämä heijastuu kotielämään, jossa Olli on kalsea ja pelaa mieluummin shakkia ystävänsä kanssa kuin seurustelee puolisonsa kanssa. Paula kaipaa jotain muuta kuin tätä tunkkaista avioelämää, ja tämä muu löytyykin perheystävä Eric Thorpesta, jonka kanssa Paula aloittaa suhteen. Eric ja Paula pakenevat Englantiin ja menevät myöhemmin naimisiin.

Olli alkaa naisen puutteessa palkata kotiinsa kotiapulaisia, ja hän saattaa yhden näistä naisista raskaaksi, josta hän tosin pääsee maksamalla eroon. Paulan uudessa elämässä arkkitehti Ericin kanssa arki kuitenkin yllättää, koska hän ei koe saavansa tarvitsemaansa huomiota edes tältä uudelta mieheltä. Hän jopa pelkää, että Eric on miehimys. Porvariskodin elämää kuvataan muodoltaan kauniiksi, mutta sisällöltään tyhjäksi. Sunnuntaisin syödään tomaattikeittoa, paistettua lintua ja ananasta, mutta Eric välttelee fyysistä ja henkistä kosketusta vaimoonsa. Lapsi saadaan kuitenkin aikaiseksi.  

Kerran Stockmannin kellon alla Paula kohtaa Ollin, joka houkuttelee naisen kotiinsa ja raiskaa tämän siellä. Tämän seurauksena Paula tulee raskaaksi, mutta synnytys on niin vaikea, että sekä äiti ja lapsi menehtyvät siihen kummankin aviomiehen pyöriessä lapsivuoteen ympärillä. Klassisen draaman luonteeseen kuuluu se, että naisen pitää kuolla. Vielä Paulan siunaustilaisuudessakin miehet ottavat mittaa toisistaan. 

Romaanissa on myös mielenkiintoisia sivuhahmoja, kuten Eeva-piika, joka haluaisi sivistyä ja kouluttaa itseään, mutta jota Olli tylyttää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän palkkaa kotiinsa myös entisen oppilaansa, joka oli lahjakas, mutta ruma ja köyhä. Kaikkia Lassilan naissuhteita leimaa naisen halveksunta, ja samalla hän kieriskelee jatkuvasti hekuman poltteessa.

Kirjan miehet ovat jonkinlaisia viettiensä varassa eleleviä ressukoita. Heille moderni nainen on kummallisuus, koska heidän maailmassaan halu kuuluu yksin miehille. Kirjan rikkain hahmo on Paula, joka kamppailee sovinnaisuuden vaateiden ja oman rumiinsa ja henkensä tarpeiden kanssa. Mielenkiintoinen kohta kirjassa oli se, kun Paula selasi Ericin äidin perintöraamattua löytäen sieltä kaikki Paavalin siveyttä käsittelevät kohdat. No mikä on se ruumiin ikävä? Luulen, että Uurto puolusti käsitystä ihmisestä sekä henkisenä että fyysisenä kokonaisuutena, jossa kummallakin elementillä oli oma paikkansa. 

Kirjasta on postannut Lumiomena ja Anna-Leena Härkösen haastattelussa on mielenkiintoisia näkökulmia teokseen.