Ekonomi Etelänristin valtakunnassa

Rosvopällikköjen irtihakatut päät näytteillä maceiólaisen liikkeen ikkunassa

Reino Siiralan kirja Ekonomi Etelänristin valtakunnassa (Porvoo 1945) kuvaa tekijän matkoja 1930-luvun Brasiliassa. Kirjassa kuvaillaan elävästi Brasilian rikasta luontoa ja kulttuuria, mutta suuriin matkakirjoihin tämä kirja ei kuitenkaan yllä. Sinänsä on aina nautinnollista lukea kertomuksia vieraista maista vuosikymmenten takaa. Kirjoittajasta ei löytynyt minkäänlaista tietoa, mutta kirjan perusteella hän oli ekonomi, joka oli lähetetty Brasiliaan selvittämään mahdollisuuksia suomalaiselle puutavaran viennille. 

Matka alkaa Mäntyluodosta, josta purjehditaan Pohjanmeren kautta Portugaliin ja sieltä Las Palmasiin. Turismi ei tuolloin vaivannut tuota kaupunkia: kaduilla kulki vain runsaasti mustapukuisia hunnutettuja naisia. Tekijä haukkuu ajan tavan mukaan sekä juutalaiset että hindukauppiaat, jotka yrittävät kaikin keinoin vedättää ulkomaalaisia. Saaresta annetaan varsin alkuperäisen oloinen kuva: puolivillit ihmiset kauniin luonnon keskellä. 

Kun Siirala saapuu Rio de Janeiroon, kuvataan kaupunkia hehkuvin värein, samoin uiskentelua Copacabanan praialla, jossa kuulemma hukkuneiden määrä joka sunnuntai oli huomattava. Tekijä nimittää kaupunkia lumoavaksi ja ihmeelliseksi. Myös mustaihoisten runsaus häkellyttää häntä: valkoisia on brasilialaisista 10 %, mustia ja punaisia 20%, loppujen ollessa enemmän tai vähemmän sekarotuisia. Riottaret ovat myös huomattavan kauniita huolimatta sekarotuisuudestaan. Miehet ovat naisellisen siroja ja hentojäsenisiä, heillä on pienet viikset ja vilkkaat eleet. Ihmiset ovat sydämellisiä, myötätuntoisia ja iloisia. Lapset ovat mitä eläväisempiä. Näin tekijä kertoo lasten reaktioista Tarzan-näytännössä: " Kun sitten tapahtui oikein hauskaa taikka tuli jännittävä paikka, nousivat kaikki ylös ja valtava meteli täytti koko salin. Pettymysten kohdatessa yleisesti valitettiin ja jopa jotkut yrittivät varoittaa Tarzan parkaa vaaroista." Kirjoittaja sai kyseisestä näytöksestä myös kirppuja mukaansa. Yleisesti ottaen elämä Riossa oli kuumaa, vauhdikasta ja värikylläistä.

Kirjan parasta antia ovat kuvaukset laivamatkalta Amazonasille ja tutustuminen suomalaisten perustamaan Penedon utopiasiirtolaan. Tekijä purjehtii Riosta Salvadorin, Recifen ja Belemin kautta Manaukseen keskellä Amazon-jokea. Jokainen reitin kaupunki kuvaillaan perusteellisesti ja ihaillaan talouselämän ja kulttuurin saavutuksia. Samalla tekijä tapaa erilaisia tehtailijoita ja tukkukauppiaita, mutta mitään erityisempää näistä liikesuhteista ei tunnu syntyvän. Tarkasti kuvataan myös kumin, kahvin ja kaakaonviljelyn käytäntöjä ja ongelmia, mikä sinänsä on varsin mielenkiintoista. Amazonasin mittasuhteita annetaan seuraava kuva:

Olihan Amazonas maailman vesirikkain joki ja niin ollen sopi jotain tällaista odottaakin. Sen vedet kerääntyvät aina yli 5500 kilometrin päästä paikka paikoin yli 3000 metrin korkeudelta, Andeilta. Yli kaksisataa lisäjokea, joista kolmattakymmentä on suurempia kuin Rein, on laskettu kokoavan vedet kaksi kertaa suuremmalta alueelta kuin Venäjä.

On mielenkiintoista tietää, että keskellä sademetsää ja jättiläsivirtaa on kymmeniä suurkaupunkeja, joista löytyi sekä täysin länsimaista elämää, että myös varsin alkukantaista menoa. Parhain esimerkki tästä on Manauksen kaupunki, joka nousi suureen rikkauteen kumikaupalla. Kaupungin merkittävin nähtävyys lienee Manauksen ooppera, Teatro Amazonas. Yllättävää on, että tekijä tapaa paljon suomalaisia näissä Amazonasin kaupungeissa. 

Kaikkein mielenkiintoisin suomalaistapaaminen on kirjoittajalla Penedon suomalaissiirtokunnassa. Pastori Toivo Uusikallio perusti tämän ihanneyhteisön 1929, jonka kantavina periaatteina oli kasvissyönti, yhteisomistus ja siveä elämäntapa. Tämä elämänmuoto oli tullut jo tiensä päähän 1930-luvun lopulla, koska olosuhteet olivat liian vaikeat kunnon toimeentulon hankkimiseen. Tekijä kuvailee värikkäästi viidakossa juoksentelevia pellavapäisiä lapsia ja saunomista keskellä viidakkoa. 

Siiralan kirja on kaikin puolin lukemisen arvoinen: hän suhtautuu asiallisesti itselleen vieraisiin tapahtumiiin ja ilmiöihin ja esittelee Brasilian elämää monipuolisesti. Talouselämän kuvailu tuo myös lisäsyvyyttä kirjaan. Tähän sopii kuunnella Bachianas Brasileirasia.