Työpaikan lukupiiri täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Syksy alkoi Edith Södergranilla, ja täytyi vain ihmetellä, kuinka eri tavalla ihmiset runoutta ymmärtävät. Nyt on luettu ihan toisenlaisen genren kirjallisuutta, Michel Houellebecqin Alistuminen. Jo ennen tapaamistamme on kuulunut monenlaista turinaa ja närkästyksen purkauksia, koska kirja ei ole kovin kiltti, eikä istu Hesarilla maailmankuvaansa rakentavien ja liberaaleina itseään pitävien koulutettujen suomalaisten formuun. No, ei se Södergrankaan aina kovin kilttiä luettavaa ole (O vad helvetet är härligt).
Jos haluat säästyä juonenkuvaukselta, niin hyppää tämän kappaleen yli. Teos on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Kansilehden tekstin mukaan Houellebecq on Euroopan johtava misantrooppi. Kirjan päähenkilö, yliopiston kirjallisuuden lehtori François on kunnostautunut tutkimalla Joris-Karl Huysmansia. Päähenkilöllä on useita irrallisia suhteita opiskelijatyttöhin, mutta näiden liaisonien tehtävänä on vain ikävän hukuttaminen ja paineen purku. Yksi syvempi rakkaussuhde François´lla on juutalaistyttö Myriamiin, joka kuitenkin pakenee Ranskan islamisaatiota Israeliin ja unohtaa vähitellen François'n. Vaalien tuloksena muslimit ottavat vallan Ranskassa, mikä johtaa myös yliopiston islamilaistamiseen. Päähenkilö siirretään eläkkeelle virastaan, koska hän ei ole kääntynyt muslimiksi. François lähtee Pariisista tutkiakseen luostariympäristöä, missä Huysmans kääntyi ja eli. Palattuaan Pariisiin hän saa kutsun esimieheltään, joka tarjoaa hänelle hyvää virkaa, asemaa ja vaimoja (!), jos hän vain kääntyisi muslimiksi. Näin hän myös tekee, ja aloittaa uuden elämän muslimina, siis hän alistuu.
Houellebecqin kirja käsittelee suuria aiheita helppolukuisella ja kevyellä tyylillä. Kirjan keskiössä on länsimaisen elämänmuodon kritiikki. Koska elämänmuotomme on niin paljon vieraantunut alkuperäisiltä lähteiltään, on se johtanut ihmisten elämän tarkoituksettomuuteen ja tyhjyyteen. Tätä tyhjyyttä kirjan päähenkilö yrittää täyttää eksessiivisellä sukupuolielämällään ja viinanjuonnilla. Ainoa asia mikä häntä nostaa ja antaa elämään sisältöä, on Huysmansin elämään ja tuotantoon tutustuminen. Tämä belgialaiskirjailija on myös koko teoksen ajan François´n alter ego. Huysmans löysi myös pitkällisten harhailujen jälkeen elämäänsä sisällön alistumalla katolisen sääntökunnan elämänmuotoon, kuten myös François ryhtymällä muslimiksi.
Yhteiskuntaa uudistavaa voimaa edustaa teoksessa islam, joka täyttää liberaalis-humanistisen elämänmuodon jättämän tyhjiön. Islam edustaa ehdottomuudessaan ja kaikenkattavuudessaan samaa, mitä kristinusko antoi eurooppalaisille keskiajalla. Islam edustaa tavallaan nietzscheläistä ajatusta dionysisestä yli-ihmisajatuksesta: vahvin selviää ja alistaa heikommat. Näihin heikkoihin kuuluu myös islamilaisessa maailmassa naiset. Houellebecq osoittaa teoksessaan varsin selvästi, minkälainen muslimien naiskuva on ja mikä on heidän paikkansa yhteiskunnassa.
Nietzcheläinen oli myös hänen loukkaava ja sarkastinen vihamielisyytensä kristinuskoa kohtaan. Kristinusko perustui hänen mukaansa yksinomaan Jeesuksen marginaaliseen, dekadenttiin persoonaan. Kristinuskon perustaja oli viihtynyt naisten seurassa, ja sen kyllä huomasi...Islam halveksii kristinuskoa...ja sillä on siihen monia syitä. Islamissa ihmiset ovat lähtökohta. Kristuksen jumalallisuus...oli pahimman laatuinen virhe ja johti vääjäämättä humanismiin ja ihmisoikeuksiin.
Huolimatta teoksen näennäisestä helppolukuisuudesta Houellebecq olettaa, että lukija tuntee Sun-Tzun, Clausewitzin ja Nietzschen ajatusmaailmaa. Nämä kaikki herrathan käsittelivät vallankäyttöä ja ihmisluontoa omissa teoksissaan. Teos on monella tapaa varsin ranskalainen: se on henkevä ja frivooli samanaikaisesti. Siinä juodaan, naidaan ja filosofoidaan vuoronperään. Se asettuu myös ranskalaisen satiirikirjallisuuden perintöön. Lukiessa tulee eittämättä mieleen Candide.
Ranskassa islam on jo nyt kaikkialla läsnä, osin historiallisista syistä, ja patoutunutta vihaa eri yhteiskuntaluokkien ja etnisten ryhmien välillä on yhteiskunnassa runsaasti. Sama kehitys on nähtävillä Saksassa tai vaikkapa Ruotsissa. Maahanmuutosta ja islamin vaikutuksesta ei osata tai ole haluttu keskustella asiallisesti, ja se sataa ääriliikkeiden laariin. Meistä on tullut oman liberaalin ihmiskäsityksemme vankeja ajatellessamme, että ihmiset ovat universaalisesti samanlaisia.
Houellebecqin kirjassa käsitellään syvällisesti ja analyyttisesti uskontoa, ateismia, valtaa ja länsimaisen elämänmuodon keskeisiä elementtejä. Eittämättä tuli mieleen Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myškinin.
Houellebecqin kirjassa käsitellään syvällisesti ja analyyttisesti uskontoa, ateismia, valtaa ja länsimaisen elämänmuodon keskeisiä elementtejä. Eittämättä tuli mieleen Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myškinin.
Minua kiinnostaa aina romaaneja lukiessani, mitä henkilöt syövät ja juovat. Päähenkilö on huono laittamaan ruokaa, mutta juomansa viinit hän aina luettelee. Alkosta kävin ostamassa pullon valkoista Rullyä, jota päähenkilö juo pariin otteeseen. Se oli oikein hyvä viini ihan sellaisenaan. Toisen viinin, Mersault´n nauttiminen edesauttoi päähenkilön kääntymistä muslimiksi. Pullo on siksi hintava, että ehkä säästän sen ostamisen jouluksi. En aio kuitenkaan kääntyä muslimiksi enkä rasittaa läheisiäni Houellebecq-esitelmöinnillä. Viini on rankattu Alkon viiden parhaimman viinin joukkoon. Kuvaavaa on, että sivistynyt ranskalainen kirjallisuustieteilijä juo viiniä aina pullotolkulla juopuakseen, toisin kuin me karkeat suomalaiset, jotka tyydymme yhden lasin tuomaan nautintoon... Kirja yllytti myös tutustumaan Huysmansin tuotantoon. Antti Nylén on kääntänyt vuonna 2005 Huysmansin teoksen Vastahankaan.
Alistuminen tarjoaa ranskalaisen kirjallisuuden harrastajalle monenlaista virikettä, siksi paljon eri kirjailijoihin viitataan. Yksi mainituista kirjailijoista oli Georges Bernanos, jonka Maalaispapin päiväkirjaa parhaillani luen. Muutama viikko sitten näytettiin televisiossa Jean-Paul Belmondon elokuva Kiusaus. Kummassakin näissä taideteoksissa käsitellään uskontoa varsin syvällisesti haastamalla lukijaa tai katsojaa tutkailemaan oman spiritualiteettinsä uumenia. Houellebecqin kirja on allegoria siitä, mihin äärimmilleen viety maallistuminen voi yhteiskunnassa johtaa. Jos ihmiset tuntisivat oman henkisen ja hengellisen perintönsä, eivät vieraat kulttuurit pääse niskan päälle. Alistuminen ei ole misantroopin, vaan filantroopin kannanotto. Tämän romaanin luettuani olin syvästi liikuttunut.
