keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sotaisaa Tukholmaa: Armémuseum

Ruotsalainen sotisopa vm. 1940
Rauhanomaisesta Ruotsin kansasta, tuosta maailman omastatunnosta, ei hevin tule sotaisia mielikuvia. Huhtikuinen työmatka vei Tukholmaan, missä luppoajalla kävin katsomassa Armémuseumia. Museo tarjoaa paljon mielenkiintoista nähtävää ja ajattelun aihetta. Suomalaiselle kävijälle löytyy myös kaikenlaista, esim. 1939-1945 kaatuneitten ruotsalaisten vapaaehtoisten kunniataulu, jossa lukee, että he uhrasivat henkensä "pohjolan vapauden ja Ruotsin kunnian tähden". Hieno on myös leijonalippu Mannerheimin päämajasta kansalaissodan ajalta. 

Ruotsalaisten omatunto on herkkä (ainakin näyttelyn rakentajien), koska laajasti kuvataan ruotsalaista fasismia ja antisemitismiä II maailmansodan aikana. Kansankodissakin on pesänlikaajia. Ruotsalaiset ovat myös joutuneet kokemaan puutetta: siitä esimerkkinä vitriiniin laitetut puukengät ja kahvinkorvikkeet. Liikuttava oli myös näytteille pantu pommin sirpale, sen ainoan pommin, jonka venäläiset vahingossa tiputtivat Tukholmaan sodan aikana. 


Vidkun Quislingin päähine, taustalla "Enigma"
Jos haluat nähdä Vidkun Quislingin päähineen tai Enigman, löydät ne Armémuseumista. Siellä on myös G-kirjoitin 52-C, joka pystyi tuottamaan triljoona erilaista salakirjoituskombinaatiota. Tosin ruotsalainen matemaatikko Arne Beurling mursi koodin kahdessa viikossa. Museosta löytyy myös aito Enigma, jonka salaisuudet Alan Turing selvitti sodan aikana. Kaikki tämä militaria on mitä mielenkiintoisinta, varsinkin nämä matemaatikkojen taistelut natsien juonia vastaan. 

Kaunis ruotsin sana on raketavfyrningsanordning eli saksalaiset Stalinin urut mallia Henschel HS297. Laite on hyvin modernin ja tehokkaan näköinen, erityisen kauniisti kaartuu plexinen suojalasi ampujan pään yläpuolella. Saksalainen huumori on myös kukassaan: käyttäjät nimittivät tätä helvetinkonetta nimellä Föhn Gerät. Taisi olla kuumat paikat vanjalla ja fritzinkin tukka pöllähti kun 35 rakettia lähti toimittamaan tuhojaan.
"Föhn Gerät"

Museossa oli myös ajankohtainen näyttely Rysskräck, jossa oli sellaisia mukavia aiheita kuin Ryssen kommer! ja Ryssen - vän och fiende. Tällaista informaatioita voisi olla myös meilllä Suomessa. 



Museon pihalla oli rivissä sotasaalistykkejä, myös museon sisällä oli sotasaalisosasto. Kerran tämä suurvalta riehui kaikkialla Euroopassa, nyt on onneksemme meno rauhallisempaa. 

Ruotsalaisuus kulminoituu herkimmässä muodossaan Sturekatten-kahvilassa Riddargatanilla, vain kivenheiton päässä Armémuseumista. Viehättävässä 1600-luvun talossa löytyy toisesta kerroksesta vanhoilla ja kuluneilla tyylihuonekaluilla sisustettu kahvila, jonka kakkuvitriinissä on kymmenittäin eri sorttia olevia leivoksia. Aurea prima sata est...Vahvaa mokkaa saa kaataa kuppiinsa tarpeen mukaan ja ympärillä kuuluu hillitty puheensorina. Otin Budapestin, mutta täytyy myöntää, että Ekbergin versio on parempi. 

Lepohetki Sturekattenissa 


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Dympna, Agatha, Praxedis ja Nennolina - hurskaita naisia Rooman kirkoissa

Dympna - neitsyt ja marttyyri
Olipa katolisen kirkon touhuista mitä mieltä tahansa, mykistyy pohjolan luterilainen Rooman kirkkojen sisäisestä ja ulkoisesta rikkaudesta. Muutaman korttelin aluelle on pakkaantunut sellainen määrä kirkkohistoriaa ja spiritualiteettia, että heikkoa huimaa. Tässä yhden keväisen aamuhetken satoa muutaman kilometrin säteellä Santa Maria Maggioresta. Fokukseen tulivat kuin sattumalta (sattumia ei oikeastaan ole...) pyhät naiset ja lapset. 

Sant´Agatha dei Goti on areiolaisten kirkko 400-luvulta. Areiolaiset halusivat kiistää Jeesuksen jumaluuden ja keskittyivät vain Jumalan henkiseen puoleen. Gootit olivat areiolaisia (Wulfila!), ja valloitusmatkoillaan he toivat tätä harhaoppia myös Roomaan. Kirkko on ainoa säilynyt, alunperin areiolainen temppeli Roomassa. Kirkko on tällä hetkellä stigmaatikkojen (usko tai älä!) ylläpitämä. 

Kirkko on omistettu Pyhälle Agathalle. Monen naispyhimyksen kohtalo oli ankea, niin myös Agathan. Hän ei suostunut synkän pakanaruhtinaan vaimoksi, mistä kostoksi ruhtinas laittoi naisparan ilotaloon töihin ja leikkautti sitten Agathan rinnat pois, mutta ne kasvoivat aina uudestaan, koska unessa Pyhä Pietari niitä paranteli. Tästä raivostuneena ruhtinas tuomitsi Agathan poltettavaksi, mutta maanjäristys pelasti hänet tästä pinteestä. Agatha kuoli kuitenkin marttyyrinä Deciuksen aikana. Agatha on kellonvalajien, maanjäristyksen uhrien ja rintasyöpäsairaiden suojeluspyhimys. Ainakin Sveitsissä leivotaan rinnanmuotoisia Agathabrötcheneitä, jotka ovat aivan briossin näköisiä


St.Agathan kirkon hieno sisäpiha
Santa Agathan seinässä oli myös Pyhän Dympnan muistomedaljonki. Hän oli iiriläisen kuningas Damonin tytär. Kun kuninkaan vaimo kuoli, tämä kuningas-pervertikko halusi naida oman kuvankauniin Dympna-tyttärensä. Tytär pakeni kuitenkin rippi-isänä kanssa Belgiaan, missä hän omistautui köyhien ja sairaiden hoitamiseen. Monien vaiheiden ja konnuuksien jälkeen isä saa selville missä tytär on ja hän lähtee hakemaan Dympnaa taikaisin. Löydettyään tyttären, tämä kieltäytyy luonnottomasta liitosta, ja siitä raivostuneena isä sivaltaa Dympnan pään poikki. Dympna on mielisairaiden suojeluspyhimys. 


Santa Prasseden hienostuneita mosaiikkeja
Jos haluat Pietarinkirkon lisäksi nähdä Rooman kauneimman kirkon, on se mielestäni Basilica di Santa Prassede. Kirkko on kadulta tuskin huomaamaton, mutta kun astut sisään, olet siirtynyt sineä ja kultaa hohtavaan bysanttilaiseen helmeen. Koko kirkkotila on täynnä salaperäistä ja henkevää kauneutta. Jokainen mosaiikki on rikas teologinen kertomus, jonka äärellä voi viipyä pitkään. 
Praxedis pesemässä 3000 marttyyrin ruumiita

Kirkko on omistettu Pyhälle Praxedisille, roomalaisen senaattori Pudensin (Ks. 2. Tim. 4:21) tyttärelle. Hänen kerrotaan siskonsa Pudentianan kanssa pesseen 3000 vainoissa kuolleen marttyyrin ruumiit sienellä. He keräsivät marttyyrien veret talteen ja laskivat ne sitten kotinsa kaivoon. Tämä kaivo oli kirkossa aina vuoteen 1918 saakka, jolloin se korjaustöisssä suljettiin. Praxedis toivoi itselleen marttyyrikuolemaa ja sai sen myös. Jos käy matka Roomaan, niin poikkea ehdottomasti Santa Prassedeen, siksi hieno on arkkitehtonis-hengellinen kokemus.

Naismarttyyrit saivat kärsiä paljon miesten oikkujen vuoksi. Me miehethän olemme karkeita olentoja, joilla ei ole mielessä muuta kuin väkivalta ja seksi...

Samaisessa Agathan kirkossa oli sivupöydällä pieni tytön kuva. Kuvan takana luki Venerabile Antonietta Meo (Nennolina). Pienen Nennolinan tarina on liikuttava. Hän syntyi porvarilliseen perheeseen Roomassa vuonna 1930. Jo pienestä pitäen hänestä kerrotaan säteilleen erikoista voimaa ja lapsena hän johti pihapiirin leikkejä ja oli pidetty toveri. 

Nennolina sairastui kuitenkin luusyöpään ja hänen toinen jalkansa amputoitiin. Vähän ennen varhaista kuolemaansa (hän kuoli kuuden vuoden iässä), alkoi Nennolina kirjoittaa kirjeitä Jeesukselle ja Neitsyt Marialle. Kirjeet olivat liikuttavia mutta samalla teologisesti kypsiä. Lähestyvä kuolema oli hänelle voitto. Hän ammensi kärsimyksistään teologista viisautta. Nennolinan kirjeet Jeesukselle päättyivät sanoihin "pieni tyttösi lähettää sinulle paljon suukkoja". 

Nennolina on haudattu Santa Croce in Gerusalemmen kirkkoon Roomassa. 1970-luvulla paavi Benedictus XVI aloitti neuvottelut Nennolinan autuaaksi julistamiseksi ja tämä myös tapahtui. On osoitettu myös yksi ihme, minkä Nennolinan puoleen kääntyminen on saanut aikaan, joten hän on tiellä kohti pyhimykseksi julistamista. 


Venerabile Antonietta Meo
Näiden naisten ja lasten muistojen äärellä leijuu jonkinlainen ambivalenssin ilmapiiri: toisaalta tuntuu, että kyseessä on pimeää taikauskoa ja ihmisen palvontaa, toisaalta nämä ihmiset ovat olleet uskon sankareita ja rohkeita taistelijoita. Erityisesti minua kosketti tämä pieni lapsi-profeetta. Jos nämä hahmot tuovat ihmisiä lähelle Jeesusta, niin silloin on heidän tehtävänsä täytetty. Tässä Nennolinan rukous:



O Dio, Padre degli umili,
noi ti ringraziamo
perchè in Antonietta Meo
ci hai donato un'immagine viva
del tuo Amore e della Tua Sapienza,
rivelata ai piccoli.
Tu, che Le hai dato la Grazia
di essere unita alla Croce
del Signore Gesù
e di soffrire con fortezza e con gioia,
rendila gloriosa anche ora sulla terra,
perchè sia per tutti
un esempio luminoso
di fedeltà al Vangelo,
concedi a noi il suo amore semplice
e ardente
all'Eucarestia e alla Chiesa;
vieni incontro alla nostra povertà
e, per la sua intercessione,
secondo la Tua Santà Volontà,
donaci la grazia
che, con fiducia, Ti chiediamo.
amen