 |
| Jälleenrakennuskauden estetiikkaa Saksasta |
Tyhjän arkin retkikunnan Perkeet-lukuhaaste on vuoden ikäinen, mutta oikein antoisan tuntuinen. Kaikkiin haasteen osiin en pysty vastaamaan, mutta keskiössä ovat kirjahyllyn lämmittäjät, kirjat jotka ovat hyllyssä, mutta joita ei juuri lueta syystä tai toisesta.
- Omassa hyllyssä pisimpään lojunut (tai muu yhtä luotaantyöntävä) tiiliskivi
- Kirja, josta ei muista, mistä se on omaan hyllyyn tullut
- Kirja, jonka nimi on todella hämmentävä
- Omasta näkökulmastasi kauas sijoittuva ideologinen kirja
- Kirja, jonka Goodreads-arvosana on alle 3 (ja arvosteluja on vähintään 10)
- Kirja, jota joku on kehottanut välttämään
- Mökki- tai mietelausekirja
- Harlekiini tai muu kioskikirja
- Omakustannekirja
- Alennuslaarista tai kirjaston poisto-/kierrätyshyllystä löytynyt elämäkerta
- Televisiosarjaan perustuva kirja
- Ihmissuhdeopas, itsehoito-opas tai vähintään 30 vuotta vanha populaaripsykologian teos
- Käännöskirja, jonka käännöksen tekijänoikeudet ovat rauenneet (eli kääntäjän kuolemasta on kulunut vähintään 70 vuotta)
1. Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut on lasten hyllyyn jättämä: pidän Sherlock-filmeistä, mutta en usko, että luettuna pääsee samanlaisiin tunnelmiin, mitä vaikkapa 1930-luvun Sherlock-filmatisoinnit tarjoavat. Poiskaan sitä ei voi heittää.
2. Tähän täytyy sanoa, että muistan kaikki kirjojeni kohtalot.
3. Jensen-Mäki: Eläinten jälkiä ja jätöksiä.
4. Olga Bergholzin Nikto ne zabyt, i nitšo ne zabyto. Piiritetyssä Leningradissa jauhaa edelleen Stalinin punainen lihamylly, eikä runoilijatar voi lopettaa neuvostovallan ylistystä, vaikka maailma kaatuisi päälle ja katastrofin syylliset olisivat päivänselvät.
5. Ei riitä tehkut seurata tätä palstaa, vaikka lapset sitä suosittelivat.
6. Rosa Liksom varoitti minua kerran Dostojevskin lukemisesta, koska kirjailija oli hänen mielestään "sellainen vosu". Voin ehkä hämärästi aavistaa syyn tähän kommenttiin. Anoppi kehotti välttämään Allen Ginsbergin Kuolema van Goghin korvalle lukemista, koska kirjailija oli onneton hullu.
7. Mökkikirja oli lapsena Kapteeni Marryatin Uuden metsän lapset, hieno kertomus lapsisankareista, jotka raivaavat tiensä läpi kaikkien esteiden. (Tosin aikuisena uudelleen luettuna kirja oli suuri pettymys!)
8. Ildiko von Kurthyn Höhenrausch. Luin kirjaa, nauroin ja viihdyin. Sitten annoin sen vaimolle luettavaksi. Hän sanoi: "Tämä on Harlekiinikirja". Tuli jotenkin nolo olo. von Kurthy on kuitenkin Saksassa viihdekirjallisuuden painosten kuningatar. Alykästä chick littiä.
9. Yrjö Partasen Hevoskauppiaan poikana Sortavalassa, josta olisi toimittamalla saanut hienon muistelmateoksen. Laatokan-Karjalan elämänkirjoa katsellaan kauppiasperheen pojan silmin.
10. Agatha Christien Vanha hyvä aikani on tullut luettua useaan kertaan. Hieno kirjailija ja mielenkiintoinen elämä.
11. Diana Gabaldonin Muukalainen. Ehkä TV-sarja on parempi kuin kirja, vaikea sanoa. Minua häiritsi aluksi, kun skottimurre oli käännetty jonkilaiseksi rahvaankieleksi (tuus tyttö tänne, niin mää näytän sulle...).
12. Tuomi Elmgren-Heinosen Käytöksen kultainen kirja vuodelta 1955. "Pikkusormea ei koskaan koukisteta tai kohoteta sievistelevästi. Sievistelevältä vaikuttaa myös suupielien liian varovainen pyyhkiminen lautasliinalla." Oiva opas edelleenkin luettavaksi!
13. Das frazösische Gedicht von André Chénier bis zur Gegenwart vuodelta 1947 löytyi Saksasta antikvariaatista hintaan 8,80 DM. Teoksella on Ranskan miehityssektorin viranomaisten painatuslupa No 1630/L. Hieno, kauniisti sidottu kaksikielinen antologia.
2. Tähän täytyy sanoa, että muistan kaikki kirjojeni kohtalot.
3. Jensen-Mäki: Eläinten jälkiä ja jätöksiä.
4. Olga Bergholzin Nikto ne zabyt, i nitšo ne zabyto. Piiritetyssä Leningradissa jauhaa edelleen Stalinin punainen lihamylly, eikä runoilijatar voi lopettaa neuvostovallan ylistystä, vaikka maailma kaatuisi päälle ja katastrofin syylliset olisivat päivänselvät.
5. Ei riitä tehkut seurata tätä palstaa, vaikka lapset sitä suosittelivat.
6. Rosa Liksom varoitti minua kerran Dostojevskin lukemisesta, koska kirjailija oli hänen mielestään "sellainen vosu". Voin ehkä hämärästi aavistaa syyn tähän kommenttiin. Anoppi kehotti välttämään Allen Ginsbergin Kuolema van Goghin korvalle lukemista, koska kirjailija oli onneton hullu.
7. Mökkikirja oli lapsena Kapteeni Marryatin Uuden metsän lapset, hieno kertomus lapsisankareista, jotka raivaavat tiensä läpi kaikkien esteiden. (Tosin aikuisena uudelleen luettuna kirja oli suuri pettymys!)
8. Ildiko von Kurthyn Höhenrausch. Luin kirjaa, nauroin ja viihdyin. Sitten annoin sen vaimolle luettavaksi. Hän sanoi: "Tämä on Harlekiinikirja". Tuli jotenkin nolo olo. von Kurthy on kuitenkin Saksassa viihdekirjallisuuden painosten kuningatar. Alykästä chick littiä.
9. Yrjö Partasen Hevoskauppiaan poikana Sortavalassa, josta olisi toimittamalla saanut hienon muistelmateoksen. Laatokan-Karjalan elämänkirjoa katsellaan kauppiasperheen pojan silmin.
10. Agatha Christien Vanha hyvä aikani on tullut luettua useaan kertaan. Hieno kirjailija ja mielenkiintoinen elämä.
11. Diana Gabaldonin Muukalainen. Ehkä TV-sarja on parempi kuin kirja, vaikea sanoa. Minua häiritsi aluksi, kun skottimurre oli käännetty jonkilaiseksi rahvaankieleksi (tuus tyttö tänne, niin mää näytän sulle...).
12. Tuomi Elmgren-Heinosen Käytöksen kultainen kirja vuodelta 1955. "Pikkusormea ei koskaan koukisteta tai kohoteta sievistelevästi. Sievistelevältä vaikuttaa myös suupielien liian varovainen pyyhkiminen lautasliinalla." Oiva opas edelleenkin luettavaksi!
13. Das frazösische Gedicht von André Chénier bis zur Gegenwart vuodelta 1947 löytyi Saksasta antikvariaatista hintaan 8,80 DM. Teoksella on Ranskan miehityssektorin viranomaisten painatuslupa No 1630/L. Hieno, kauniisti sidottu kaksikielinen antologia.
