torstai 20. maaliskuuta 2014

Pyhiä lehmiä



Kakkonen on ykkönen.

Kakkonen on suuri valtiomies.

Vihreät on edistyksellinen puolue.

Vihreiden johto on uskottava.

Vihreät eivät pidä Lexusksista

Vihreät eivät pidä veronkierrosta.

Vihreiden ydinvoimakannat ovat loogisia.

Kansalaispalkka on hieno ajatus.

Vihreät arvot ovat tulevaisuuden arvoja.

Vihreät eivät ole vallanhimoisia.

Kalliit asukaspysäköintimaksut ovat ok, koska ne edistävät vihreää kaupunkia.

Maahanmuuttajat ovat rikkaus.

Ei positiivista diskriminaatiota maahanmuuttoon.

Monikulttuuriset avioliitot ovat rikkaus.

Uusperheissä kasvaa onnellisia lapsia.

"Mull´on vihko iskällä ja kirja äiskällä" kasvattaa hyviä kansalaisia.

Avioliitto on kuollut instituutio.

Ihmisen tulee voida toteuttaa vapaasti itseään.

Venäjä on mahdollisuus.

Ei sotaa toivoa voi venäläinen milloinkaan.

Islam on suvaitsevainen uskonto.

Kerjäläiset lisäävät Suomen kulttuurista diversiteettiä.

Hesari on puolueeton lehti.

Hesari uutisoi asiallisesti uskonnosta.

Ortodoksit ovat ihania!

Luterilaisuus on harmaata ja ilotonta.

Hesarin kulttuuripalsta on hieno.

Uskonnonopetus on aikansa elänyt jäänne.

Uskovaiset ovat tyhmiä fundamentalisteja.

Naispiispa on paras piispa.

Kirkko ei elä tässä ajassa.


Suvivirsi loukkaa vähemmistöä.


Vähemmistö on aina oikeassa.

Me olemme suvaitsevaisia.

















tiistai 18. maaliskuuta 2014

Haluavatko venäläiset sotaa?

    Lenin-setä vartioi Viipuria


    Tässäpä muistinvirkistystä Suomen sivistyneistön harharetkiltä! Lenin-sedän työn hedelmiä korjataan edelleen monessa paikassa maailmalla. Suomessa on museoita, patsaita, puistoja ja muistotauluja, jotka on omistettu tälle ihmiskunnan valonkantajalle (lucifer, lat.). Myös nämä allaolevat laulu -ja runoniekat nauttinevat tällä hetkellä valtion taiteilijaeläkkeitä ja -apurahoja ja ovat ehkä kääntyneet ortodokseiksi. Hyvä niin. 
    
    Lenin-setä asuu Venäjällä.
    Sieltä on pitkä matka Vietnamiin,
    mutta minusta vain tuntuu, että
    Lenin setä asuu yhtä lähellä
    kuin setä Ho Tshi Minh.
    Leninillä on niin suuri otsa,
    että siihen mahtuu koko maa
    ja taivaskin.
    Lenin setä hymyilee
    ja silmät tuikkivat
    ja hän nauraa
    niin kuin setä Ho Tshi Minh.
    Lenin setä asuu Venäjällä,
    minä kutsun hänet kylään
    tänne Vietnamiin.
    Hän rakastaa meitä,
    meille hän on aivan yhtä kultainen
    kuin setä Ho Tshi Minh.
    Minä olen pikku pioneeri
    ja vähäinen on vielä
    minun voimani,
    mutta pienikin voi taistella
    rauhan puolesta kuin Lenin
    ja setä Ho Tshi Minh.







    Хотят ли русские войны?
    Спросите вы у тишины
    Над ширью пашен и полей,
    И у берёз и тополей.
    Спросите вы у тех солдат,
    Что под берёзами лежат,
    И вам ответят их сыны -
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские войны!

    Не только за свою страну
    Солдаты гибли в ту войну,
    А чтобы люди всей земли
    Спокойно ночью спать могли.
    Спросите тех, кто воевал,
    Кто нас на Эльбе обнимал
    (Мы этой памяти верны), -
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские войны!

    Да, мы умеем воевать,
    Но не хотим, чтобы опять
    Солдаты падали в бою
    На землю горькую свою.
    Спросите вы у матерей,
    Спросите у жены моей,
    И вы тогда понять должны -
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские войны!

    Поймёт и докер, и рыбак,
    Поймёт рабочий и батрак,
    Поймёт народ любой страны -
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские,
    Хотят ли русские войны!






sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ernest Renan

Eino Kaila: Ernest Renan (1917)
"Hänen ajatteluunsa on koottu heleimmän henkisen hienostuksen mesi"

Saimaan Antikvariaatin hyllyiltä sattui käteeni Eino Kailan kirjoittama Ernest Renanin lyhyt elämänkerta vuodelta 1917. Sarjan muita merkkimiehiä ovat mm. Dante, Tietgen, Tizian ja Sienkiewicz. Nykyään näyttäisi merkkimiessarja toisenlaiselta. Kukapa on Ernest Renanista mitään kuullut - ehkä korkeintaan teologit tai valistuneet filosofit hänet tuntevat. Vanhassa maailmassa hän oli kuitenkin huomattava ajattelija.

Kailan mukaan Renan on "yksi ranskalaisen esprit´n viimeisistä ihastuttavista puhkeennoista". Renan kasvoi vaatimattomissa ja arkaaisissa olosuhteissa Bretagnessa. Hän vaikuttui lapsena kertomuksista Ys´n mereen vajonneesta kaupungista. Kerrottiin, että kalastajat kuulivat tyynellä säällä meren pohjasta kirkonkellojen soittoa. Renan sanoi, että "Minusta tuntuu toisinaan, kuin olisi minulla sydämessäni tuollainen Ys´n kaupunki, joka vielä soittaa itsepintaisesti kellojaan kutsuakseen pyhiin toimituksiin." Uponnut Ys on innottanut myös Claude Debussy´tä luomaan teoksen La cathédral engloutie:




Mereen vajonnut Ys

Renan sai kotiseudullaan ja Pariisissa hyvän katolisen sivistyksen. Opettajiaan hän kuvaa näin: "Nämä papit, täynnä vakavuutta ja ihanteellisuutta, pitivät henkisiä harrastuksia ainoana mahdollisena elämänsisältönä ihmiselle, jolla on itsekunnioitusta." Renan aikoi valmistua papiksi, mutta Goethen, Fichten ja Hegelin lukeminen teki hänestä protestantin. Nämä ajattelijat tekivät hänestä saksalaisen kulttuurin ihailijan. Renanin mukaan näiden ajattelijoiden ihanteellisuus ja uskonnollisuus ilman dogmeja täytti hänet ihastuksella. Saksalaisuutta ei häirinnyt kevytkenkäisyys ja liihottelu, kuten ranskalaisuutta. Hän jätti katolisen kirkon helman samanlaisella kaipauksella kuin rakastaja rakastettunsa sylin, ja hänestä tuli protestantti.

Teoksessaan L´Avenir de la Science hän hahmottelee filosofiansa perusteita. Hänelle korkein elämänarvo on uskonto, mutta uskonto ei tarkkaan ottaen ole tosi. Näistä premisseistä syntyy ambivalentti johtopäätös: uskonnon täytyy tulla todeksi ja elämä on vailla syvempää arvoa, se on vain huono farssi.

Renanille on tärkeintä elää hengen elämää ja palvella ihannetta. Hän suvaitsee ahdasmielisenkin spiritualiteetin ja karkeatkin uskonnonharjoituksen muodot, mutta legèreté ja frivolité ovat hänelle kauhistuksia, koska ne keskittyvät yksilön omaan nautintoon eivätkä minkään korkeamman yhteisöllisen pyrkimyksen hyväksi.

Renanille ateisti ei ole se, joka ei usko yliluonnollisen olennon olemassaoloon, vaan se, jonka elämänpäämääränä ovat plaisirs ja intérêts, nautinnot ja pyyteet. Jumala on Renanille ideaalinen kategoria, jossa käsitämme ihanteen. Tämä on vähän samaan suuntaan kuin Auguste Comtella on valtion olemus. 

Jumala odottaa myös sen tien päässä, missä ihmiskunta kerran on oleva, kun se on kehittynyt henkisempään suuntaan. Tämä tie Jumalan luo on portaittainen. Aluksi on vaiston aste, joka on tiedotonta toimintaa ja sitä seuraa harkinnan aste, jolloin ihmiskunta tulee tietoiseksi siitä, mitä se todella tahtoo. Tästä ajatuksesta tulee väistämättä mieleen säe Eino Leinon Hymnistä:

Vaikka tuiskii talvi lunta,
paljon painuu alle jään,
näkee unta
ihmiskunta
oikeasta itsestään

Renanille tiede on välikappale, joka tulee astumaan sokean vaiston sijalle. Järjen tehtävänä on tehdä Jumala täydelliseksi ja näin toteuttaa uskonnon sisin olemus. Renan toteaa, että "ääretön ei ole olemassa muuten kuin mikäli se pukeutuu äärelliseen muotoon. Jumala ei ilmene muuten kuin ruumillistumissaan." Tämän haluaisi allekirjoittaa Wagneria tai Bachia kuunnellessa tai Dostojevskiä lukiessa. 

Sielu ja Jumala eivät hänelle ole mitään aineellisuudelle vastakkaisia henkisiä perusolioita, vaan aineellisten voiminen tuotteita ja kehitysprosessin tuloksia.Renanilaisessa maailmassa ihmisen järki on ateistinen, mutta Jumala ilmenee siveellisessä tunteessa. Altruistinen käytös ei olisi mahdollista ilman Jumalaa. Toisaalta altruismista tai rakkaudesta saavutettu tyydytys ei ole kuitenkaan muuta kuin harhaa, mutta ihminen haluaa uskoa, ettei näin olisi.

Salainen jousi työntää kaiken elämään ja toimimaan, ja korkeinta, mitä tämä pyrkimys on tuottanut, on ihmiskunta. Kehittyessään ihmiskunta tulee muovaamaan olioita, sekä eläviä että kuolleita, mielensä mukaan ja ihmisestä tulee lopulta koko universumia organisoiva olento, Jumala.

Renanin jälkimaine on tahraantunut hänen nationalististen ja juutalaisvastaisten ajatustensa takia. Hän halusi esim. "puhdistaa" Jeesuksen kaikesta juutalaisuudesta. Hän oli myös germanofiili. Hänen mielestään saksalaiset olivat korkein rotu, koska saksalainen äly oli kaikilla elämänalueilla ylivoimainen. Renanin ajattelua on käytetty myöhemmin väärin, kuten myös on ollut Nietzschen ajattelun laita.

Kailan viehättävä kirjanen raotti porttia ranskalaisen hengen maailmaan, jolla on aikanaan ollut suuri merkitys eurooppalaiselle sivistykselle. Renan istuu kahdella tuolilla: ateistin ja spiritualistin - siis varsin mielenkiintoinen ja jännitteinen sekoitus. Renanin näkemykset ovat mielenkiintoisia ristiriitaisuudessaan ja ne ovat monella tapaa myös moderneja. Seuraavaksi pitänee lukea Renanin Jeesuksen elämä.


Rakkaus on paras todiste Jumalan olemassaolosta
Renan




maanantai 10. maaliskuuta 2014

Die Pulla: eine finnische Backinstitution

Das Zuhause soll nach Pulla riechen!


Die Pulla ist eine finnische Backinstitution. Ein richtiges finnisches Zuhause soll weinigstens ein mal pro Woche nach Pulla riechen ("pullantuoksuinen koti"), so auch die richtige Mutter (heute auch der Vater). Die selbstgebackene Pulla ist ein Merkmal der gepflegten Hauskultur in diesem Lande: damit verwöhnt man sich selbst und auch die Gäste. Die Pulla als Gebäck ist nicht zu schwer und auch nicht zu leicht - sie ist eben passend. Die Pulla kann man je nach der Jahreszeit variieren: Safran, Rosinen und Mandel im Winter, Beeren und Obst im Sommer. Hier das Rezept für die Grund-Pulla, die nach belieben geformt und gefüllt werden kann:

5 dl Milch
50 g Hefe
1 TL Salz
2 dl Zuker
1 EL Kardamompulver
Rosinen nach Geschmack
1 Ei
14 dl Weizenmehl Type 405 oder 550
150 g Butter
1 Ei zum Pinseln
Hagelzucker

Aus Milch, Hefe, Zucker, Salz, Kardamom, Rosinen und ein Paar Deziliter Weizenmehl ein Vorteig mengen und etwa 15 Minuten stehen lassen. Viele Finnen machen keinen Vorteig, aber ich bevorzuge ihn wegen der Geschmackentfaltung und Elastizität des Teiges. 

Wenn der Teig leicht aufgegangen ist, Ei, zerlassene Butter (kann auch in fester Form sein) und Weizenmehl dazugeben und schön durchkneten. Der Teig darf nicht kleben aber er darf auch nicht zu fest sein. Am besten ähnelt er der Brust der Frau. Lass den Teig doppelt unter einem Küchentuch in einem warmen Platz aufgehen. Danach den Teig stürzen, kneten und nach Belieben formen. Nochmals aufgehen lassen, danach mit Ei bepinseln und mit Hagelzucker bestreuen. Kleine Pullas in 225 Grad etwa 5-10 Minuten backen, die Zöpfe in 200 Grad etwa 20 Minuten. Am besten schmecken sie mit kalter Milch oder mit heissem Kaffee. 
Weihnachtliche Pullas: S-Pulla und Bischofshaare

Für eine finnische Stimmung passt diese Musik von Sibelius