Ich bin der wahre Weinstock

Bernini: Salvator mundi

Tämän päivän evankeliumi on Johanneksen evankeliumin 15. luvusta:


Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.


Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.  Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Rakkaat veljet ja siskot Jeesuksessa Kristuksessa!

Lieber Brüder und Schwestern in Jesus Christus!

Kasvatustieteilijät ovat tulleet siihen tulokseen, että uutta asiaa pitää toistaa 25 kertaa, ennen kuin oppilas sen oppii. No, opettajat voivat olla asiasta hiukan eri mieltä, mutta Suurin opettaja Jeesus toistaa edellä luetussa evankeliumissa sanomansa ytimen ”pysykää minussa” vain 12 kertaa, mutta hyvä niin, ehkä emme ole niin kovakorvaisia kuulijoita kuin nuo Jeesuksen aikalaiset.

Tämänpäiväinen evankeliumi avaa meille suuret näkymät kristittynä olemiseen. Kasteen kautta meidät liitetään Kristuksen yhteyteen, meidät ympätään, istutetaan Kristuspuuhun. Tämä yhteys on sisäinen rakkaussuhde, jonka on tarkoitus kestää ajasta ikuisuuteen, ja jonka ytimenä on ilo. Kristityn ihmisen elämän ydin on ilo.

Tämän puun oksina meillä on elävä yhteys Vapahtajaamme. Yhteydenpito tässä rakkaussuhteessa tapahtuu monella tavalla: tänään täällä kirkossa rukoilemalla ja laulamalla, sitten arkielämässä työtä tekemällä ja kristittynä elämällä, lähimmäisiä omalla osaamisellamme palvelemalla, ja lopulta tekemällä niin kuin Jeesus meiltä pyytää: pysy sinä minussa, niin minä pysyn sinussa.

Jeesus lupaa meille myös, että se, joka pysyy hänessä, tuottaa paljon hedelmää. Ei puhuta hedelmistä, vaan hedelmästä: silloin tuon hedelmän täytyy olla jotain enemmän kuin yksittäiset hyvät teot. Apostoli Paavali mukaan Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Kyseessä on siis asenteeni toisiin ihmisiin ja itseeni. Tämä kaikki on meille luvattu, kunhan pysymme hänessä.

Kristuksen yhteydessä olemme hänen opetuslapsiaan, emme valmiita ihmisiä, vaan meidän tehtävämme on kasvaa tässä yhteydessä, meidän tehtävämme on myös kristittyinä lähteä maailmaan tekemään Jeesuksen antamaa tehtävää. Opetuslapseus on kasvun tila ja samalla päämäärä. Maailma ei muutu paremmaksi, jos kristiyt eivät ota tosissaan uskoaan. Kynttilä ei ole vakana alla eikä vuorella oleva kaupunki ole pimeä. Kristityn pitää olla suolana ja valona maailmassa.  

Meillä kristityillä on myös ilo kuulua suureen Kristuspuuhun yhdessä katolisten ja ortodoksisten veljien ja siskojemme kanssa.  Kukin kirkkokunta tuo oman rikkautensa, oman hedelmänsä tuoksun tuohon puuhun. Se mikä meitä yhdistää on monta vertaa enemmän kuin se, mikä meitä erottaa. Siksi olemme kiitollisia myös siitä, että voimme tänään yhdessä viettää tätä jumalanpalvelusta.

Kristuspuun oksina me kurotumme kohti valoa ja voimme ajatella, että Kristus loistaa valona aina samalla kirkkaudella jokaisen elämän sydämelle. Joka puolelta hän vetää meitä puoleensa ja tuo lähemmäksi itseään. Häntä yksin me etsimme ja hänessä me liikumme. (Mukailtu Teilhard de Chardinin sitaatti)

Vorgestern hörte ich im Lehrerzimmer, als ein Kollege feststellte: „Wir sind alle Blätter an einem Baum“. Dieses Zitat von Lessing läuft so weiter: “Keins dem andern ähnlich, das eine symmetrisch, das andere nicht, und doch alle gleich wichtig dem Ganzen.“

In unserem heutigen Evangelium, das eben vorgelesen wurde, spricht man auch über einen Baum, einen Christusbaum, der Weinstock genannt wird. Unser Vater im Himmel ist der Weingärtner. Er hat seinen Sohn Jesus Christus in den Weinberg unserer Welt ein­gepflanzt, er hat ihn Mensch werden lassen. An diesem Weinstock Jesus Christus sprießen und wachsen nun immer neue Reben. Jedesmal wenn ein Mensch getauft wird, entsteht ein neuer Zweig. Wir sind mit Christus zusammen­gewachsen, wir gehören zu ihm, und er gehört zu uns.

Ein Zweig am Stamm bleibt nicht immer gleich, sondern er wächst und entwickelt sich. So ist auch das Christen­leben ein ständiges Wachsen und Sich-Entwickeln. Jünger-Sein ist eigentlich ein andauerndes Jünger-Werden, eben ein Wachsen und Sich-Entwickeln. Das steckt schon im Wort „Jünger“ drin, denn „Jünger“ heißt „Lernender“ – einer, der noch nicht fertig ist, sondern der sich immer noch weiterentwickelt. Das ist tröstlich zu wissen: Wenn wir vieles von Gott und aus der Bibel noch nicht verstehen, wenn es an der Nächstenliebe hapert, wenn wir immer wieder über die Sünde stolpern – wir sind noch Lernende, noch Jünger, noch auf dem Weg des Jünger-Werdens, noch im Wachstum, noch in der Entwicklung.

Wenn wir aber am Weinstock Jesus Christus bleiben und an seinem Evangelium und an der Gemeinschaft der Christenheit, dann wachsen wir geistlich und entwickeln uns weiter. Dann stellt sich auch die erwünschte Frucht ein. Christus sagt: „Wer in mir bleibt und ich in ihm, der bringt viel Frucht.  Und was ist das für eine Frucht, die Glaubens­frucht? Es ist die Liebe. Mit dem Wort „Liebe“ ist alles gesagt, was unser Christen­leben an Ertrag bringen soll. Die Liebe erfüllt auch alle Gebote. Jesus lehrte: Gott lieben und den Nächsten lieben, das sind die höchsten Gebote, davon leitet sich das ganze Gesetz Gottes ab.

Gottes Reich bricht an in der Gnade schon in dieser Zeit und unter uns. Das ist Gottes Wille. Diesem Willen nachzukommen können wir nur im Glauben. Wenn wir mit ihm vereint bleiben, können wir Frucht bringen. Von ihm darf ich schöpfen, aus ihm kann ich die wirkliche Lebenskraft schöpfen. Meine Rebe hat eine Bedeutung.

Bei dir, Jesu, will ich bleiben,
stets in deinem Dienste stehn;
nichts soll mich von dir vertreiben,
will auf deinen Wegen gehn.
Du bist meines Lebens Leben,
meiner Seele Trieb und Kraft,
wie der Weinstock seinen Reben
zuströmt Kraft und Lebenssaft.

Amen.

(Die Predigt wurde am 1.6.2018 in der Agricola-Kirche/Helsinki gehalten)