maanantai 9. huhtikuuta 2018

Italialaista kulttuuririentelyä

Dai Nippon -posliinia Meiji-kaudelta
(Kuva: Jorma Jormito)




Minkä töiltäni olen joutanut, olen yrittänyt jalostaa arkista elämää muutamilla kulttuuritapahtumilla. Vaiva kannattaa aina. Hiljattain oli onni saada kuulla Puccinin Madama Butterflytä. Jos laittaisin Puccinin oopperat suositummuuslistalle, olisi järjestys tämä: La bòheme, Tosca, Turandot, Butterfly ja Lännen tyttö. Cio-Cio-Sanin roolin lauloi Hyeseoung Kwon ja Pinkertonina oli Markus Nykänen. Paul Mägi johti orkesteria. Kansallisoopperassa on aina juhlan tuntu: esitykset ovat tasokkaita, ja yleisöllä on hyvä ja iloinen asenne oopperailtaan. Niin tuonakin iltana: vaikka tuo Butterfly ei ollutkaan parasta, mitä talossa on kuultu, oli yleisö innolla mukana ja palkitsi esiintyjät runsailla suosionosoituksilla.

Butterflyn keskiössä on kulttuurien kohtaaminen. Tietysti onneton rakkaustarina kantaa koko teosta, mutta tällä kuuntelukerralla jäi mieleen pyörimään juuri tuo vaikeus ymmärtää toista kulttuuria: ongelma on sekä Pinkertonin että Cio-Cio-Sanin, vaikkakin oopperan syyttävä sormi osoittaa sovinisti-Pinkertonia. Kun Cio-Cio-San esittelee palvelijoitaan, joilla on toinen toistaan kauniimpia japanilaisia nimiä, toteaa Pinkerton ykskantaan, että "sinä olet vinosilmä yksi ja sinä taas vinosilmä kaksi". Tuli mieleen nuoruuden kesä Saksassa 1970-luvulla, kun saksalainen "kaverini" puhutteli maauimalan naulakkopoikaa sanalla "Du Papagei", koska tämä oli italialainen. 

Näiden kulttuurimuurien ylittämiseen auttavat yleensä henkilökohtaiset suhteet ja sivistys. Itse olen ollut koko työelämäni tekemisissä sekä saksalaisten että venäläisten kanssa. Näiden kulttuurien valot ja varjot ovat tulleet tutuiksi vuosien saatossa. Osa ennakkoluuloista on totta, suurin osa ei: tunnen huumorintajuisia saksalaisia ja pilkuntarkkoja venäläisiä. Kirjallisuus auttaa myös ihmeesti maailmankuvan laajennuksessa. Khaled Hosseinin Leijapojan luettuani muuttui käsitykseni Afganistanin kulttuurista ja arkielämästä perin pohjin. 

Toinen ilonaihe oli Ippolito Caffin taiteen esittely Sinebrychoffin museossa. Yliopiston alumnit olivat järjestäneet opastettuja kierroksia näyttelyyn: kaikki ryhmät olivat täynnä, myös ruotsinkielinen. Aina riemastuu ajattellessa, kuinka monenlaisia henkisiä intressejä ihmisillä on. Ei tarvitse kuin kuunnella lauantai-illan Sävel on vapaata: Savukoskella harrastetaan Pendereckiä, Suomussalmella Ligetiä. Hyvä Suomen kansa!

Ippolito Caffi (1809-1866) ei ole suuri italialainen taiteilija, mutta hänen sumuiset Venetsia-maisemansa ja valoa tulvivat kaupunkikuvat Egyptistä tai Turkista ovat vaikuttavia. Caffi oli suuri patriootti. Eräässä Venetsiaa kuvaavassa yömaisemassa kaupungin himmeät valot hohtavat vihreinä, valkoisina ja punaisina - Italian lipun väreissä. Viesti itävaltalaisille vallanpitäjille oli selvä. Caffi osallistui Venetsiassa kansannousuun Itävaltaa vastaan ja hän kuoli Lissan meritaistelussa Adrianmerellä ollessaan dokumentoimassa taistelua. 

Caffin kuvia katsellessa mieli vaeltaa kaukaisiin, lämpimiin maihin, menneisiin aikoihin ja eksoottisiin tunnelmiin. Italian ja Orientin lumo - ehdottoman hieno näyttely. 

Kuvahaun tulos haulle ippolito caffi
Ippolito Caffi: Lunta ja usvaa Grande Canalella (Kuva: Wikimedia)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti