sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tuokiokuvia Lissabonista

Iltapäiväkiirettä Baixa Chiadolla

Maailmalla liehuvien lapsien perässä päädyimme helmikuussa aurinkoiseen Portugaliin. Mielikuvat tästä kauniista maasta olivat kovin hajanaiset: fado, vinho verde, Camões ja Avril au Portugal. Helmikuussa vallitsi lenseä kevätilma, lämpöä noin 20 astetta ja maa ja puut tunkivat esiin vihreyttä ja kukkia. Lissabonin kaupunki oli elegantti, kulunut, moderni ja muinainen. Ruoka ihanaa, kahvi vahvaa, kaupunkiliikenne toimivaa, ihmiset ystävällisiä ja maallista sekä hengellistä nähtävää ja koettavaa loputtomiin. Tänne heti kaikki kynnelle kykenevät!

Keskellä vilkkainta Lissabonia on Baixa Chiadon aukio, jonka päässä seisoo Luis de Camõesin patsas. Kirjahyllyn kätköistä löytyi Insel Verlagin julkaisema Sonette, joka tuntui aikoinaan kovin raskaalta luettavalta. Camões on kirjoittanut Portugalin kansalliseepoksen Os Lusíadasin, jossa hän kuvaa Vasco da Gaman retkeä Intiaan. Tässä säe teoksen alusta:


As armas e os barões assinalados,
Que da ocidental praia Lusitana,
Por mares nunca de antes navegados,
Passaram ainda além da Taprobana,
Em perigos e guerras esforçados,
Mais do que prometia a força humana,
E entre gente remota edificaram
Novo Reino, que tanto sublimaram;

Camões syntyi luultavasti Coimbrassa, joka on Portugalin vanhin yliopistokaupunki. Hän vietti vaihtelevaa elämää, ja lemmensuhteidensa kariuduttua hän joutui lähtemään sotapalvelukseen maureja vastaan, jossa hän menetti toisen silmänsä. Camões lähti sitten Vasco da Gaman mukana Intiaan, jotui haaksirikkoon, josta sai pelastettua Os Lusíadasin käsikirjoituksen. Hän palasi köyhänä Lissaboniin, jossa eli pienellä kuninkaan myöntämällä eläkkeellä ja lisäksi hänellä oli neekeriorja, joka kerjäsi hänelle rahaa kadulla. Camõesia pidetään Petrarcan ohella merkittävimpänä renessanssirunoilijana. Hän kirjoitti noin 600 runoa. Tätä tietoa ammensin Erwin Laathsin Geschichte der Weltliteraturista.

Conserveira de Lisboa -kauppa on nähtävyys, joka löytyy osoitteesta Rua dos Bacalhoeiras 34. Kaupassa myydään lukemattomia kalasäilykkeitä eikä sitten muuta. Kaikki on aseteltu pinoihin ja pyramideihin, kuin lapsuuden kaupoissa oli tapana. Liikuttava kauppa. 


Vanhan turkulaisen sydän värähti, kun näki keltaisen raitiovaunun marnivan mäkeä ylös. Raitiovaunut ovat olennainen osa tätä kaupunkia, varsinkin nämä lähes satavuotiaat kaunottaret, joista ei tunnelmaa puutu. Kulttuurikaupungissa täytyy olla raitiotie. 




Fado on olennainen osa Portugalin ja erityisesti Lissabonin kulttuuria. Radiossa olin kuullut Amalia Rodriguezia ja Marizaa. Yhtenä iltana tarjoutui mahdollisuus kuulla kuutta fadistaa. Laulajaa säestää aina guitarra portuguesa ja bassokitara. Ilta oli hieno ja musiikki ihanaa, vaikkei sanoja ymmärtänytkään. Fadossa on kuulemma tärkeää se, mitä ei sanota, ja tämä sanomattomuus konsentroituu hiljaisuudessa. Tässä on jotain tuttua. Kuulijat olivat intensiivisesti mukana. Nämä Euroopan laita-alueen tunnelmat istuivat hyvin toisen periferian kasvattiin. Tässä tunnelmaa Portugalin huhtikuusta: Amalia Rodriguez.


Lissabon ei ole sellainen kirkkojen aarreaitta kuin Rooma, mutta matkaajalle riittää paljon sakraalia nähtävää. Lissabonin tuomiokirkko Sé de Lisboa on yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Se on rakennettu 1100-luvulla vanhan moskeijan päälle. Maurilaisuus näkyy edelleenkin kaupunkikuvassa, ihmisissä, kielessä ja kulttuurissa, ja moni rakennus tässä kaupungissa lepää moskeijan päällä. Tuomiokirkko on osin tuhoutunut kahdessa maanjäristyksessä, ja siksi siinä on eri aikakausien tyylielementtejä. Kerrotaan myös, että Pyhä Antonius on kastettu tässä kirkossa. 

Tuolla vuoden 1755 maanjäristyksellä, jossa arvellaan kuolleen 60.000 -100.000 ihmistä, oli myös filosofisia seurauksia. Hävitys nosti esille jälleen teodikean ongelman, jota tuolloin käsittelivät tuotannossaan mm. Voltaire, Kant ja Lessing. Voltairen Candiden alkuluvut käsittelevät pääsankarin vaiheita tuossa tuhotussa kaupungissa. 

Sén katedraali nähtynä Baixa Altosta

Lissabon on myös kaupunki, jossa saa erinomaista kalaruokaa. Söin turskaa eri muodoissaan neljä päivää enkä ehtinyt siihen kyllästyä. Myös raakakypsytetty kala oli erinomaista. Portugalilainen ruoka on yksinkertaista ja hyvää. Padan pohjalle pannaan perunat ja sipulit, päälle lihat, kalat ja mausteet ja sitten pata uuniin. Leipä oli juureen tehtyä vehnäleipää. Iso limppu maksoi euron (!). Viineistä en edes jaksa esitelmöidä, siksi runsaasti halpaa ja hyvää tämä kaunis maa tuottaa. Voisin jo huomenna pakata matkalaukkuni ja matkata Lissabonin kautta Coimbraan, Fatimaan ja Portoon...



Raakakypsyttettyjä kaloja
Bacalau- kansallisherkku



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti