torstai 22. lokakuuta 2015

Liebster award





Tahaton lueskelija Ketjukolaaja blogista nimeltä http://ketjukolaaja.blogspot.fi/ on pyytänyt minua vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Kiitos palkinnon antajalle eli Ketjukolaajalle. Tässä haasteen säännöt, vastaukset kysymyksiin ja uudet kysymykset.


Haasteen säännöt:
  1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
  2. Laita palkinto esille blogiisi
  3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
  4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
  5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
  6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
  7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Ketjukolaajan kysymykset ja vastaukseni niihin ovat tässä: 

  1. Ostatko kirjoja divareista vaikka et oikeasti niitä kirjoja tarvitse ja lukemattomia kirjoja on jo hylly pullollaan?
Kyllä ostan, vaikka nykyään aina vain vähemmän. Johonkin tarpeeseen ne kirjat on tullut hankittua. Osa on jäänyt hyllyyn, osa taas huuhtoutunut pois takaisin kiertoon. Divarireissu on aina tapahtuma ja seikkailu. Koskaan ei tiedä, mitä mukaan tarttuu. Sopivaa jännitystä setä-ikäiselle.

      2. Tarvitseeko ihmisen nykyään ylipäätään lukea kirjoja?

Kyllä kirjoja tarvitsee, varsinkin kun niistä on oppinut pitämään. Pidän myös pelkästään kirjojen pitelemisestä, toisia kirjoja nuuhkin. Yksikin kirja on tuoksunut aivan samalle jo 50 vuotta. 

      3. Naiset lainaavat Kuopion pääkirjastosta arviolta kolme kertaa niin paljon kirjoja kuin miehet. Ovatko Kuopion miehet suuressa vaarassa? Pitäisikö meidän huolestua miesten vähäisistä lainaamisista?

Kyllähän miehet köyhdyttävät sielun- ym. elämäänsä, jos eivät lue. En tällä väitä sitä, etteikö henki liiku myös kardaaniakselin ja kiekon välissä. Lukemattomuus vaan rajaa yhden hienon elämänalueen pois. Kuopiolaismiehistä en nyt jaksaisi huolestua, edustavathan he ranskalaisuutta Suomessa. Heh, heh...

    4. Mitä kirjoja pitäisi lukea sellaisen mieshenkilön, joka ei ole lukenut elämänsä aikana yhtään kirjaa?

Jostain fyysisestä varmaan kannattaisi aloittaa: eräjuttuja tai seikkailuja. Erotiikkakin olisi sopivaa (aluksi hieman karkeampaa touhua, maun kehittyessä voi siirtyä enemmän vertauskuvalliselle alueelle à la Lika loi pehmeitä varjoja naisen vartalolle, kuten Manon Lescaux´ssa kerrotaan). 

   5.Voiko kirjasta oppia miten elämään pitää suhtautua tai mitä siitä pitäisi ajatella?

Kirja tekee kylvöä, joka kasvattaa hitaasti satoa. Minä jaksan uskoa kirjallisuuden jalostavaan vaikutukseen. Kun lukupiirissä luettiin Hosseini Khaledin Leijapoikaa, kysyi joku, että olemmeko parempia ihmisiä luettuamme kirjan. Kaikki vastasivat että "kyllä". Uskon, että se oli totta.

   6. Arvaapa kummanko valitsisin: eurokossun vai sen hintaisen kirjan?

25 eurolla saa antikvariaatista ja kirjakaupasta jo monenlaista mukavaa. Blogiystävyytemme perusteella jaksan uskoa, että kallistut kirjan suuntaan.

   7. Jos kirjallisuus voi toimia mielipidejohtajana eikö se voi toimia myös harhaanjohtajana?

Hyvä kirjallisuus ei johda harhaan. Lukijan pitää kouluttaa makuaan ja arvostelukyään tällä saralla. Tosin kerrotaan itsemurha-aallosta, minkä Nuoren Wertherin kärsimykset aiheutti.

   8. Jos sinun pitäisi suostua siihen, että selkääsi tatuoitaisiin jokin teksti, mitä haluaisit siinä lukevan?

Kai minä teologina tatuoittaisin 1. Kor. 13 viimeiset sanat: μείζων δὲ τούτων ἡ ἀγάπη - siinä on sanottu kaikki olennainen, jos nyt joku sitä minun selästäni haluaisi tavata. 

   9. Jos tammukat osaisivat lukea perhokalastuksesta, jossa kiinnisaadut kalat päästetään vapaiksi, miten ne mahtaisivat lukemaansa suhtautua?

Ne sanoisivat: Voehan helevetti!

   10. Onko kunnollisessa romaanissa oltava jokin selkeä sanoma?

En nyt jaksa aina sanomaa vaatia. Minulle riittää joskus vain se, että kirjailija kuvaa taitavasti jotain asiaa. Kyllä se sanoma siinä mukana nilkuttaa. Muoto on tärkeää ja se heijastaa myös järjestäytynyttä sisältöä. 

   11. Puhutteleeko Sinua kansanomaisen kirjoittajan teksti vai pitääkö lukemasi kirjan olla kirjallisuuden maisterin tekstinkäsittelyohjelmalla laadittua?

Pidän kaikenlaisesta, kunhan on se on hyvin kirjoitettua. Joskus kansanomaisen kirjoittajan tekstiä olisi voinut hieman toimittaa, esimerkkinä vaikkapa Yrjö Partasen teos Hevoskauppiaan poikana Sortavalassa, jossa olisi aihioita Sotaan ja rauhaan, mutta jota ei ole toimitettu oikein millään tavalla. Sääli. 

Lahjoitan awardin seuraaville herra-bloggaajille ja pyydän vastaamaan lopussa oleviin kysymyksiin. 


Tässä nämä kysymykset:

1. Nimeä kolme kirjaa, jotka olet lukenut yli viisi kertaa.

2. Minkä kirjallisen klassikon maine on mielestäsi perusteeton?

3. Minkä hengellisen kirjan ottaisit Raamatun lisäksi mukaan luostariin?

4. Millä hyllyssäsi olevalla kirjalla on mielestäsi kaunein kansi?

5. Oletko lukenut/aioitko lukea Alastalon salissa

6. Minkä Thomas Mannin romaanin ottaisit autiolle saarelle?

7. Nimeä Suomen kolme hienointa kirjastoa.

8. Kumpi on suurempi: Leino vai Runeberg?

9. Kumpi on suurempi: Sarkia vai Kailas?

10. Minkä kirjan olet lukenut ensimmäisenä lapsellesi?

11. Onko taivaassa kirjoja?

perjantai 16. lokakuuta 2015

Skövde - Volvoja ja pyhimyksiä


Pyhä Elin

Skövdeen ei matkailija eksy muuten kuin työ- tai perheasioiden vuoksi, siksi paljon se on syrjässä Ruotsin turismin valtateiltä. Toisaalta tällä pienellä Länsi-Göötanmaan kaupungilla (34.000 asukasta) on monta mielenkiintoista piirrettä, sen lisäksi että se on perusruotsalainen viehättävä pikkukaupunki, jonka yllä tuntuu leijuvan jatkuvan mysfredagin aura. Prinssi Daniel on Länsi-Göötanmaan herttua, prinsessa Viktoria sen herttuatar ja Göötanmaan koirakin on pieni, terhakka ja soma.


Kaupungissa ovat Volvon tehtaat, jotka ovat tuoneet sinne kaikkiaan noin 4000 suomalaista. Suomea kuulee vielä kaikkialla kaduilla, kaupungilla on paljon suomenkielisiä palveluita ja myös suomalainen seurakunta on aktiivinen. Tästä linkistä voi lukea Ketjukolaajan arvostelun kirjasta, jossa kuvataan Skövden suomalaisten elämää: Silta.


Vähemmän tunnettua lienee kaupungin hengellinen menneisyys ja mm. se, että Skövde on katolisena aikana ollut yksi pohjolan merkittävimpiä pyhiinvaelluskaupunkeja. Tästä saamme kiittää Pyhää Eliniä eli Elin Skövdeläistä. Elin on kuvattuna myös kaupungin vaakunaan: hänellä on lesken huntu, toisessa kädessä miekka (joka alunperin on ollut pyhiinvaeltajan sauva) ja toisessa kädessä kirja, jonka kannessa on kuvattuna sormi merkkinä Elinin marttyyrikuolemasta. Elinin päätä ympäröi nimbus.  

(Kuva: Wikimedia)
Elinistä tiedetään vähän. Hänestä kertova legenda on peräisin 1200-luvulta. Pyhimykseksi hänet julistettiin 1164. Legendan mukaan hän jäi leskeksi nuorena, ja omisti sen jälkeen elämänsä kirkolle lahjoittaen omaisuuttaan sen tarpeisiin. Kävi kuitenkin niin, että eräs Elinin tyttäristä joutui jatkuvasti miehensä pahoinpitelemäksi, josta suuttuneen eräs rengeistä tappoi tuon kurjan miehen. Tapetun aviomiehen omaiset alkoivat tutkia asiaa, jolloin rengin sukulaiset sanoivat Elinin yllyttäneen renkiä tekemään tuon veriteon. Sitten vuonna 1160 Elinin palattua pyhiinvaellukselta Pyhältä Maalta vävyn omaiset tappoivat Elinin erään kirkkomatkan aikana. Murhapaikalle syntyi välittömästi lähde ja toinen lähde syntyi Elinin hautauspäivänä. Tämä lähde on vieläkin olemassa ja sitä kutsutaan Elinin lähteeksi. 

Katolisella kirkolla oli kiire julistaa Elin pyhimykseksi, koska Ruotsi eli vielä tuolloin puolin pakanuudessa. Ihmeet olivat omiaan vakuuttamaan ihmisiä kristinuskon voimasta. Pyhä Elin on haudattuna Skövden kirkkoon. Elinin haudalla kerrotaan tapahtuneen monia ihmeitä ja hänen esirukouksensa kerrotaan parantaneen monia ihmisiä. 

Myös Elinin murhapaikalta kerrotaan legendaa, jonka mukaan murhailtana oli paikalle saapunut sokea mies pienen pojan kanssa. Pensaasta tien viereltä oli loistanut kirkasta valoa ja heidän mentyä lähemmäs, löysivät he Elinin verisen sormen. Poika siveli sormella sokean silmiä ja tämä sai heti näkönsä takaisin. Myös Elinin lähteet olivat keskeisiä palvontapaikkoja, jossa etsittiin parannusta vaivoihin. Nykyään voi Skövden kirkossa nähdä portaat, jotka vievät Elinin haudalle alttarin vasemmalla puolella. Myös kummatkin lähteet on kunnostettu. (Osa Eliniä koskevista tiedoista on peräsin Kristian Pellan artikkelista Elin).
Portaat Pyhän Elinin haudalle
Kymmenen käskyä Skövden kirkosta (taiteilija Olle Nyman)

Skövden kirkko on periaatteessa vanha keskiaikainen kirkko, joka on kuorrutettu eri aikakausien taidenäkemyksillä, joista mikään ei tunnu kovin onnistuneelta. Ulkoa kirkko näyttää uusgoottilaiselta, sisältä modernilta kirkkotilalta, josta tosin puuttuu vaikkapa leiviskämäinen metafysiikka. Kaikki on lagom ja mysig, lapsille on leikkinurkka ja kirkkosalia koristaa Olle Nymanin Kymmenen käskyn sinänsä ihan puhuttelevat kuvat. Kirkon ulkoseinää koristaa Pyhän Elinin patsas. Tässä vähän maallisempaa Elin-touhua: Drömmen om Elin.


Vad jag drömt om dig
Lilla Elin lik som sommarns vind
Söt som sockerstrut
Med brun och fjunig kind
Under alla år
Har jag burit med mig drömmen
Drömmen om Elin
Leende under en blommande lind
Vad min dröm är skön där är du så ung och varm och ljus
Solen i ditt hår
Ett avsked vid ditt hus
I min ensamhet vänder jag tillbaks till drömmen
Drömmen om Elin
Barbent i tunn sommarblus
Elin i min dröm
Går ditt skratt mot skyn som en ballong
Du far i min famn och vinden drar en sång
Det blev aldrig vi
Men jag drömmer ändå drömmen
Drömmen om Elin
Och om en sommar en gång.


Meinasi mennä taas ruotsalainen mainio aamukahvi väärään kurkkuun, kun luin artikkelia Tukholman vauhdikkaasta piispasta Eva Brunnesta. Valtiopäivien avajaisissa hän oli ottanut tehtäväkseen haukkua svenskdemokratit rasisteiksi, jolloin tuon puolueen edustajat olivat marssineet kirkosta ulos. Linja on sama kuin tällä hetkellä Kirkossa ja kaupungissa, missä perussuomalaisia saa vapaasti pilkata. Kirkko ei ole vaalihuoneisto, ei myös kirkollinen media. 

Eva Brunne on myös ehdottanut, että Tukholman merimieskirkosta poistettaisiin tai peitettäisiin kaikki kristilliset symbolit, koska ne saattavat loukata muslimi-merimiehiä, ja sakraalitilaan laitettaisiin viiva osoittamaan Mekan suuntaa. Kuinka pitkälle me olemme vieraantuneet omasta perinnöstämme, joka näköjään mahdollistaa myös tällaisten hullutusten esittämisen? Jään odottamaan vastaavia progressiivisia avauksia meidän piispaltamme. 



Onko tämä  katunäkymä  Torkkelinkadulta Viipurista vai Skövdestä?

Onko tämä Niemeyerin Brazilista tai Skövden maauimalasta?