Helmikuista Tukholmaa

Tupakkatakin ja fetsin taikaa.

Taustalla herra tukholmalaisunivormussa eli tikkitakissa.

Helmikuinen Tukholma oli yhtä räntäinen ja viileä kuin Helsinki, mutta muutamassa päivässä kaupungista avautui monenlaisia henkisiä ja aineellisia näkyjä. Tukholman antiikkimessuille oli oikean antiikin lisäksi kannettu 50- ja 60-luvuilla rakennettujen kotien kuolinpesät. Ruotsalainen moderni antiikki on selvästi halvempaa kuin suomalainen ja valikoima on suurempi. Hilpeyden huippu oli A.Marchesanin standi, jossa pystyi tilaamaan itselleen mittojen mukaan tehdyn tupakkatakin ja fetsin. Standilla kävi kova suhina, kun Svantet tilailivat itselleen takkeja ja fetsejä. Sieluni silmillä näen östermalmilaisen herran vaeltelevan kymmenhuoneisessa asunnossaan takin liepeet hulmuten ja havannalainen röyhyten. Näin naapurissa…

Tukholmassa kävellessä silmä tapaa kaikkialla monenlaista kaunista, kuten vaikkapa tämä vanhan kyltin Gamla Stanissa tai sitten nämä pienet terrakottakuviot Kungsgatanin talon seinässä. Reliefit ovat ajalta, jolloin Ruotsi oli luokkayhteiskunta: kun toinen kantaa raskasta kuormaa ja rakentaa maata, pelaa toinen pellavapöksyissään Gudrunin kanssa tennistä. Tosin nykyäänkin tuntuu Ruotsi olevan luokkayhteiskunta: palvelualoilla et näet montakaan alkuperäisasukasta. Mitä pellavapääruotsalaiset tekevät päivisin? Ehkä he kaikki pelaavat tennistä tai golfia Solsidanissa...

 

 

 

 

 

 

 

Tämä meditatiivinen kuva on Hedvig Eleonoran kirkosta, jossa kuuntelimme urkukonserttia. Kirkon oma urkuri Ulf Norberg soitti erittäin kauniisti Haydnin C-duuri sonaatin 48, Mauro Lanzan "Predellan" ja Mozartin "Eine kleine Nachtmusikin". Sinänsä outoja valintoja kirkkoon, koska mikään kappale ei ollut hengellinen, jos ei sitten ajatella, että kaikki musiikki on Jumalan kunniaksi. Mozart soi ihmeen keveästi uruilla, mutta kaikkein mielenkiintoisin oli "Predella". Väki kirkossa oli harmaahapsista, ja täälläkin läiskitään käsiä kirkossa. Eikö voisi olla hiljaa? Ajatelkaa vaikkapa Matteuspassion jälkeisiä muutamaa sekuntia, kun koko kirkkokansa on hetken hiljaa ja pidättelee itkuaan ja iloaan. Eikö voisi lähteä hiljaa kotiinsa ja tutkistella matkalla kaikkea koettua?

Hedvig Eleonoran kirkko

Viime kesän kirkkokokemus Uppsalasta oli kovin korkeakirkollinen - siinä menossa kalpenevat meidänkin Roomaan kumartavat kaapuniekat. Oli Evankeliumin kantamista, kumartelua, kaiken mahdollisen resitointia ja ehtoollisaineiden elevaatiota. Jotenkin tuntui, että muotoa oli enemmän kuin sisältöä.

Ruotsi ei ole mikään kulinarsimin mekka. Jos maassa haluaa syödä hyvin on siitä joko maksettava paljon tai sitten mentävä etnisiin paikkoihin.Se, mitä siellä todella osataan tehdä tällä saralla on kaikki pullaan ja leivontaan liittyvä. Tee hyvä lukija toiviomatka Kungsgatanin Vete-Katteniin! Tämä on KÄSKY! Se ei ole niin nobel kuin Ekberg, mutta siellä istuva väki on monimuotoisempaa, ja se sortimentti! Spandauer, polynee, total tosca, hallongrotta ja dansbana - kuin suoraa Somersalo-Koskimiehen keittokirjasta vuodelta 1930. Iloista puheensorinaa, ystävällistä palvelua - c´est la Suède pur! Vie vielä kotiin mukaan "Kalasbröd", eli vanha, hyvä setsuuri.

 

Vete Katten sitter och tittar på Kungsgatan

Viimeinen ilonaihe tällä kertaa Tukholmassa oli raitiolinja numero 7 Segelstorgilta Valdemarsuddeen. Kaikissa kunnon kaupungeissa on raitiotie. Onnettomat tukholmalaiset menivät hävittämään raitioliikenteensä Ruotsin siirtyessa oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Onneksi ymmärsivät palata sivistyneiden kansakuntien joukkoon ja alkoivat rakentaa jälleen uusia linjoja. Raitioliikennettä Tampereelle ja Turkuun odottaen...

Linjalla 7